Lyhyiden johtajuuksien vuodet

Runsaasti toimintamuutoksia

Hiihtourheilussa tapahtui muutoksia. Hiihto eli murroskautta – välineet, tyylit ja kilpailtavat matkat muuttuivat. Vuotta 1986 sävytti hiihdon kaksijakoisuus. Hiihtokilpailut jaettiin vapaalla tyylillä ns. “luistelutyylillä” tai perinteisellä eli diagonaalityylillä hiihdettäviksi. Jako toi tullessaan kilpailulatujen varsille tarkkailijat (tekniset asiantuntijat), jotka pitivät huolen sääntöjen mukaisesta suorituksesta. Suurin osa seuran järjestämistä kilpailuista hiihdettiin vapaalla hiihtotavalla. Ampumahiihdossa otettiin vapaa hiihtotapa käyttöön kokonaisvaltaisesti.

Tarkastelujakson aikana seuralle myönnettiin ensimmäisten arvokilpailujen järjestäminen. Ampumahiihdon olympiatarkkailukilpailut pidettiin 27.12.1987. Kilpailutoiminnan kohokohta oli ampumahiihdon SM-kilpailujen järjestäminen vuonna 1992. Ne olivat ensimmäiset seuran yksinään järjestämät yleisen sarjan SM-kilpailut.

Ystävyyskaupunkitoiminnan puitteissa järjestettiin urheilutoimintaa Segezan kaupungin kanssa. Kaksitoista Venäjän kansalaista osallistui hiihtokilpailuihin Lieksassa ja Kopravaarassa huhtikuussa 1992. Perustettiin yhteistyökumppaneiden kanssa stipendirahasto, jonka tarkoituksena oli palkita seuran parhaita urheilijoita ja aktiivisia seuratyöihmisiä stipendein. Mäkihyppytoiminta aloitettiin vuosikymmenen tauon jälkeen. Talkootyönä muovitettiin Riihivaaran pienin hyppyrimäki.

Kahdeksan vuotta käsittäneen tarkastelujakson aikana saavutettiin 37 SM-tason mitalia. Ampumahiihtäjät yltivät 16 mitaliin, hiihtäjien saalis oli 13 mitalia ja muutaman vuoden toiminut yhdistetty- ja mäkijaosto saavutti 8 mitalia.

Puheenjohtajistossa useita muutoksia

Seuran puheenjohtajaksi valittiin Raimo Oinonen vuonna 1986. Hän oli aikaisemmin toiminut hiihtojaoston puheenjohtajana, joten tunsi seuran toiminnan hyvin. Oinonen toimi puheenjohtajana kaksi vuotta luovuttaen tehtävän metsuri Tapio Kukkoselle. Kukkosen toimikausi puheenjohtajana’ kesti neljä vuotta. Hän halusi luopua tehtävästä vuonna 1990, jolloin vuosikokouksessa käytiin puheenjohtajuudesta tiukkaa kädenvääntöä. Kukkonen katsoi joutuneensa liian työpaineen alaiseksi. Kun uutta puheenjohtajaa ei löytynyt, suostui Kukkonen jatkamaan yhden toimikauden. Vuonna 1991 puheenjohtajaksi valittiin Lauri Partanen.

Hiihtojaoston puheenjohtajuutta hoitivat vuosina 1986–1987 Tapio Kukkonen, 1988–1989 Pentti Heikkinen, 1990 yrittäjä Rauni Hietanen, 1991 Reijo Leinonen ja vuodesta 1992 lähtien rajavartija Timo Vähäkoski. Ampumahiihtojaostossa vetovastuu oli vuoteen 1987 saakka Aulis Vänskällä, vuosina 1987–1989 Ossi Muikulla, 1990-1992 rajavartija Markku Seppäsellä ja 1993 ylirajavartija Tuomo Martikaisella. Mäkijaoston puheenjohtajina oli vuosina 1989–1991 Timo Vähäkoski ja 1992–1993 Tapio Kukkonen. Naisjaostoa veti vuonna 1986 Riitta-Leena Räsänen, vuosina 1987­1992 Marketta Pursiainen ja 1993 Sirkku Horttanainen. Sihteerinä jatkoi Kari Junnikkala toimikauden 1986 loppuun. Seuraavat sihteerit olivat lyhytaikaisia. Vuonna 1987 ympäristösihteeri Riitta Laatikainen, 1988 Reino Kääriäinen, 1989–1991 opettaja Veikko Karjunen ja 1992–1993 rajavartija Esko Nykänen. Rahastonhoitajana jatkoi vuoteen 1990 saakka Leena Kotilainen, vuosina 1990–1991 oli Marja-Riitta Oinonen ja 1992–1993 Lauri Partanen. Luettelosta nähdään, että lyhytaikaisia olivat tehtävien hoidot. Vaikka seuratyö ei ole yhden henkilön työtä, vuosittainen tehtävien vaihto haittasi seuratyötä.

Raittius- ja kuntourheilujaosto perustettiin vuonna 1986. Jaoston tehtävä oli järjestää urheiluharrastustoimintaa niille jäsenille, jotka eivät ole mukana kilpaurheilutoiminnassa. Puheenjohtajaksi valittiin Lauri Partanen. Hän veti jaostoa vuoteen 1993 saakka, jolloin sen johtoon valittiin Olli Honkanen.

Koulutus- ja valmennustoimintaa kehitettiin perustamalla erityinen valiokunta vuonna 1989. Ensimmäisinä puheenjohtajina olivat Riitta Laatikainen ja Keijo Lehtinen. Vuonna 1990 valiokuntaa johti vääpeli Jouko Könttä, 1991 kapteeni Arto Näsänen ja 1992–1993 Keijo Lehtinen.

Jäsenmäärä kasvoi koko tarkastelukauden ajan. Vuonna 1986 jäseniä oli 452. Vuoden 1988 lopussa jäsenmäärä oli 641 ja tarkastelukauden päättyessä noin 800. Seura oli kohonnut jäsenmäärältään suurimmaksi urheiluseuraksi Lieksassa. Jäsenrekisterin hoitajina jaksolla toimivat Lauri Partanen, Kari Junnikkala, rajajääkäri Jarmo Könttä ja ylivääpeli Arttu Vänskä. Jäsenmaksun suuruus vuonna 1992 aikuisilta oli 70 mk, alle 16-vuotiaalta 30 mk, perhejäsenmaksu 120 mk, kannatusjäsenmaksu 300 mk ja ainaisjäsenmaksu 500 mk vuodessa. Tarkastelukauden päättyessä seuran johtokunnan muodostivat Lauri Partanen, Tapio Kukkonen, Esko Nykänen, Timo Vähäkoski, Tuomo Martikainen, Keijo Lehtinen, Ismo Hautamäki ja Reijo Leinonen.

Veteraanit maailmanmestaruusvauhdissa

Hiihdossa seuran nimeä pitivät yllä veteraanihiihtäjät Jorma Kinnunen, Joel Kurki ja Sylvi Kärkkäinen sekä Antti Varis. He saavuttivat ikäsarjojensa maailmanmestaruuksia ja mitalisijoituksia. Hiihtäjät voittivat SM-tasolla 13 mitalia, joista kaksi oli Suomen mestaruuksia, kuusi hopeasijaa ja viisi pronssisijaa. Mitaleita hiihtivät Jorma Kinnunen, Joel Kurki, Sylvi Kärkkäinen, Pirjo Seppänen, Heli Toivonen ja Antti Varis. Toivosta lukuun ottamatta muut olivat veteraani sarjojen hiihtäjiä.

Kilpailupalvelu oli seuran uusi toimintamuoto. Seura toimi korvausta vastaan järjestäjänä ensi kerran rakennusmestarien SM-hiihdoissa maaliskuussa 1985. Osanottajia oli 250. Kilpailupalvelun käyttö yleistyi 1990-luvulla ja kilpailuja järjestettiin puhtaasti toimintavarojen hankkimiseksi seuralle.

Tärkein kilpailutapahtuma oli hiihdon II-ryhmän Suomen mestaruuskilpailujen järjestäminen. Ne pidettiin hiihtokeskuksessa 31.3.–1.4.1990. Kilpailuihin osallistui 150 hiihtäjää 96 seurasta. Kilpailujen ajankohta aiheutti ylimääräistä työtä lumien sulamisen takia. Lunta ajettiin autoilla lähiympäristöstä ja kolattiin latupohjaan. Kilpailut hiihdettiin 2,5 km:n ladulla. Seuran hiihtäjät saivat kilpailusta kolme mitalia. Jorma Kinnunen voitti hopeamitalin 15 km:n perinteisessä hiihdossa. Pirjo Seppänen sai hopeamitalin 10 km:n vapaan hiihtotavan matkalla ja Joel Kurki pronssimitalin vapaan hiihtotavan 15 km:llä.

45. Pohjois-Karjalan maakuntaviesti hiihdettiin hiihtokeskuksessa 6.1.1992. Viesti kilpailtiin valmiilla suorituspaikalla. Juhlavuutta lisäsi sekin, että hiihtokeskuksen parakkikylä oli taakse jäänyttä urheiluelämää, ja maakuntaviestin yhteydessä otettiin virallisesti käyttöön uusi huoltorakennus, hiihtomaja. Viestin järjestäjinä oli neljä hiihtotoimintaa harjoittavaa urheiluseuraa Matovaaran Mahti, Viensuun Viesti, Pankakosken Valpas sekä Lieksa Hiihtoseura. Järjestelykoneisto käsitti 100 ihmistä. Viestiä seurasi 1500 katsojaa. Lieksalaisista naisten joukkue pääsi palkintosijoille sijoittuessaan kolmanneksi.

Lieksan II Pudotushiihdot järjestettiin Timitran hiihtokeskuksessa illalla 18.3.1986. Piirin parhaiden hiihtäjien lisäksi kilpailuihin osallistuivat Suomessa kiertueella olleet italialaiset hiihtäjät sekä Jämin Hannu Viitala ja Tampereen Kari Ristanen. 13 km:n matkan miesten sarjassa voitti toistamiseen A. Walder, toisena oli A. Rungaldier ja kolmantena G. Polvara. Parhaana suomalaisena Ilomantsin Raimo Hämäläinen oli kolmas. Naisten 6 km:n kilpailun voitti Outokummun Jaana Savolainen, seuraavina ilomantsilaiset Erja Kuivalainen ja Sirpa Ryhänen. Poikien sarjassa palkintosijoille hiihtivät seurasta Kimmo Räsänen ja Mika Heikura. Pudotushiihdot olivat seuran pääkilpailut. Yli tuhat ihmistä oli seuraamassa kisoja. Hiihtokeskuksen liikennejärjestelyt osoittautuivat riittämättömäksi. Paikoitusalueiden vähäisyys ja yksi alueelle johtava tie aiheuttivat yleisöruuhkan kilpailujen päättyessä. III Pudotushiihdot pidettiin 17.3.1987. IV Pudotushiihdoilla oli tarkoitus juhlistaa seuran 25-vuotista toimintaa, mutta vetonaulaksi suunnitellut naishiihtäjät eivät maailmancupin takia voineet osallistua kilpailuihin. Kun naishiihdon tähtiä ei saatu Lieksaan, ei seura luottanut hiihtäjien ja ampumahiihtäjien vetovoimaan eikä kilpailuja pidetty.

Lieksan kansallisia hiihtoja järjestettiin muutamia. 15.12.1985 pidetyissä hiihdoissa jouduttiin lumen vähyyden vuoksi pitämään lumenluontitalkoot latupohjan kunnostamiseksi. Kilpailuihin osallistui 104 hiihtäjää. Pääsarjat voittivat ilomantsilaiset Aki Karvonen ja Erja Kuivalainen. 20.12.1987 järjestetyissä hiihdoissa oli osanottajia 87. Voittajiksi hiihtivät Kuhmon Ilmo Pulkkinen ja Kiteen Anu Jumppanen hiihtoseuran Harri Jokinen ja Pirjo Kakkinen sijoittuivat toisiksi. Kansalliset hiihdot pidettiin myös 10.12.1988 ja 10.3.1991.

Seuran omia hopeasompakilpailuja ja yhteistyökumppaneiden hiihtoja järjestettiin hiihtokausien aikana. Esim. seuran järjestämissä kilpailuissa kirjattiin vuonna 1986 yli 1800 suoritusta. 30- vuotisjuhlahiihdot hiihdettiin iltahiihtona hiihtokeskuksessa talvella 1993. Kilpailuihin osallistui 100 hiihtäjää, mukana Eestin maajoukkuehiihtäjiä ja Lieksan ystävyyskaupungista Segezasta 14 hengen hiihtojoukkue. Juhlahiihtoja seurasi 300 katsojaa.

Veteraanihiihtäjät olivat esillä 1980-luvun loppuvuosina. 1990-luvulla alkoi nuorten eteen tehty työ tuottaa tuloksia ja seuran nuoria hiihtäjiä esiintyi tulosluetteloiden kärkipäässä. Vuosina 1985-1992 Jorma Kinnunen saavutti veteraanien MM-hiihdoissa 26 mitalia, joista 19 oli kultaisia ja SM-­hiihdoissa 7 mitalia. Lisäksi Kinnunen saavutti SM-tasolla 24 soutumitalia, joista 22 tuli kirkkovenesoudussa ja 2 ergometrisoudussa. Mitaleista oli 13 kultaisia. Joel Kurki voitti MM­-hiihdoissa 5 mitalia, joista kolme oli kultaisia. SM-hiih­doissa Kurki voitti 4 mitalia. Sylvi Kärkkäinen sijoittui MM-hiihdoissa 45-vuotiaiden sarjassa 25 km:llä pronssimitalille ja 10 km:llä neljänneksi. SM-viestissä miesten joukkue oli Ilomantsissa 10., joukkueella Harri Jokinen, Antti Varis, Tatu Väänänen ja Seppo Suhonen vuonna 1988. Seuraavana talvena Ylitorniolla miesten joukkue oli viestissä jälleen kymmenes. Joukkueessa hiihtivät Harri Jokinen, Antti Varis, Seppo Suhonen ja Kari Piiparinen. Vuonna 1990 seura sijoittui miesten viestissä 13.nneksi ja Antti Varis oli 15. miesten 50 km:n kilpailussa.

Hopeasompahiihtäjät sijoittuivat talvella 1988 N-16 sarjan loppukilpailun 3×5 kilometrillä mitalin tuntumaan neljänneksi joukkueella Päivi Härkönen, Merja Kareinen ja Teija Mainela. Henkilökohtaisessa kilpailussa Päivi Härkönen oli 11. Talven sarjahiihtojen tulosluetteloissa esiintyivät tulevien vuosien nimet ensi kertaa, mm. pojissa 10 vuotta kilpaili Samppa Lajunen keskinkertaisella menestyksellä ja pojat 8 vuotta Jaakko Tallus ja Petter Kukkonen. Poikien yhdistetyn harrastus alkoi hiihtoladuilta. Talvella 1989 SM-tasolla Päivi Härkösen saavutti 10. sijan 14–17 sarjan 5 km:llä. N-18 sarjassa seuran joukkue sijoittui 3×5 kilometrin viestissä yhdeksänneksi joukkueella Päivi Härkönen, Merja Kareinen ja Teija Mainela. Sama joukkue oli Ylitornion SM-viesteissä naisten viestissä 25. Seuraavana talvena SM-hiihdoissa 14-18 10 km:llä Päivi Härkönen saavutti viidennen sijan. 3×5 km:n viestissä seuran jouk­kue Päivi Härkönen, Mervi Laatikainen ja Teija Mainela tuli kuudenneksi ja seuran kakkosjoukkuekin sijoittui samassa sarjassa 25.nneksi. Mervi Laatikainen sijoittui viidenneksi nuorten MM-tark­kailukilpailussa Sonkajärvellä N-16 sarjassa. Hiihtokaudella 1991 saavutettiin kaksi SM-mitalia tyttöjen sarjassa Heli Toivosen hiihtäessä. Vuonna 1992 SM-tasolla Antti Varis saavutti M-35 sarjassa hopea- ja pronssimitalit.

Seppo Suhosen innoittamana ampumahiihtoon uutta potkua

Ampumahiihto oli jakson aikana kilpailumuodoista kovatasoisin. Ampumahiihtäjät saavuttivat eri sarjoissa 16 SM-mitalia, joista Suomen mestaruuksia oli neljä, toisia sijoja viisi ja kolmansia sijoja seitsemän. Kirkkaimpana oli Seppo Suhosen saavuttama Suomen mestaruus yleisen sarjan 10 km:llä talvella 1990.

Tärkein ampumahiihtotapahtuma oli I-ryhmän Suomen mestaruuskilpailujen järjestäminen. Kilpailut pidettiin hiihtokeskuksessa 10.–12.1.1992. Kilpailutapahtuma keräsi 220 osanottajaa, 150 huoltajaa ja 50 lehdistön ja tiedotusvälineiden edustajaa. Kilpailuorganisaatio käsitti 250 toimitsijaa. Järjestelytoimikunnan puheenjohtajana toimi Pekka Koivisto ja kilpailujen johtajana Markku Seppänen.

Kilpailut saivat laajaa huomiota tiedotusvälineissä. Järjestelyt onnistuivat hyvin. Positiivista palautetta saatiin kilpailijoiden ja ampumahiihtoliiton taholta. Kilpailusta kirjattiin tilinpäätökseen voitollinen loppusumma. Ilman kaupungin myötävaikutusta tämä ei olisi ollut mahdollista. Kisa‑alueen rakentaminen SM-kilpailutasolle oli edeltäneen kesän ja syksyn aikana suuri ja kallis toimenpide, johon seuralla ei ollut varoja eikä kalustoa.

Hiihtoja ei televisioitu. Ajanotto- ja tulospalvelu oli Alge-Timing Oy:n ja Ilmo Kurvisen yrityksien yhteistyönä. Ensi kertaa oli käytössä elektroninen sakkosyöttö ja sähköinen ajanottojärjestelmä sekä valotaulu. Sää ei suosinut kilpailuja. Ensimmäisenä kilpailupäivänä vallitsi kova lumisade ja -10 asteen pakkanen. Latupohja oli pehmyt sataneen lumen johdosta. Toisena kilpailupäivänä tuuli puhalsi yli 10 metrin sekuntinopeudella -6 asteen pakkasessa. Tämä aiheutti kilpailijoille ampumapaikalla paljon ohilaukauksia ja katsojat palelivat tuulisessa säässä. Sääolosuhteista huolimatta kilpailuja seurasi noin 3500 katsojaa. Kilpailutoiminnan väliin järjestetyt oheisohjelmat saivat kisapalautteissa kiitosta. Lieksalaisista parhaiten menestyi Seppo Suhonen ollen 10 km:n matkalla kolmas. 20 km:llä hän jäi 11.nneksi epäonnistuttuaan ammunnassa.

Ensimmäinen hiihtoseuran järjestämä arvokilpailu oli Calgaryn talviolympialaisten ampumahiihtojoukkueen valitsemiseksi pidetty tarkkailukilpailu 10 km:n pika-ampumahiihdossa. Kisa järjestettiin 27.12.1987 hiihtokeskuksessa. Kilpailijoita oli eri sarjoissa 100, joista tarkkailuun osallistuneita oli 50. Yleisöä oli runsaasti seuraamassa 11 asteisessa pakkassäässä kilpailua. Heikki Riikosen johtama 50-miehinen järjestelykoneisto vei kilpailut onnistuneesti läpi. Tarkkailun voitti Sotkamon Tapio Piipponen, Arto Jääskeläisen ja Hannu Saarenpään ollessa seuraavina. Naisten sarjan voitti Ounasvaaran Aino Kallunki. Lieksalaisista Seppo Suhonen sijoittui kymmenenneksi, Jari Pursiainen oli 27. ja Matti Turunen 34. Heistä Suhonen ja Pursiainen olisivat olleet sarjavoittajia, mutta halusivat hiihtää yleisessä sarjassa. M-35 sarjassa lieksalaishiihtäjät ottivat kaksoisvoiton, Matti Piiraisen voittaessa ja Jorma Kinnusen sijoittuessa toiseksi.

Kilpailujen radat ja järjestelyt saivat kiitosta kilpailijoilta sekä ampumahiihtoliiton johdolta. Karjalaisen urheilutoimittaja Aatto Jääskeläinen totesi Timitran hiihtostadionista, että se on yllättävän hyvä hiihtokeskus. Maasto antaa mahdollisuuden monenlaisiin ratoihin ja keskuksessa on tilaa erilaisille toiminnoille. Yleisöäkin palveltiin yllättävän mukavasti ja kisat tuntuivat kaiken kaikkiaan olleen varmoissa käsissä. Kahta asiaa Jääskeläinen moitti. Tulostusjärjestelmä oli hidas ja sisätilat oli ongelma hiihtokeskuksessa. Paikalla oli koppikylä, jossa oli työmaakoppia, asuntovaunua, telttaa, autoa ja katosta jos vaikka minkälaista. Väliaikapalvelua ja kuulutusta Jääskeläinen kehui. Järjestäjien puolelta toimintojen hajanaisuus oli ongelma. Kilpailijat hiihtivät Timitrassa, saunoivat uimahallilla ja palkinnot jaettiin hotellissa. Kaikki karkasivat käsistä viimeisen miehen hiihdettyä maaliin.

Toiset arvokilpailut seura järjesti seuraavana talvena, jolloin hiihtokeskuksessa pidettiin ampumahiihdon II-ryhmän Suomen mestaruuskilpailut 11.–12.3.1989. Kilpailuihin osallistui 256 kilpailijaa 80 urheiluseurasta. Kaksipäiväiset kilpailut onnistuivat järjestelyiltään hyvin. Kilpailujen johtajana toimi Reino Kääriäinen ja ratamestarina Markku Seppänen. Lieksalaishiihtäjät eivät sijoittuneet kilpailussa odotusten mukaan. Parhaiten onnistui Matti Piirainen, joka sijoittui M­35 sarjassa 15 km:llä 7.nneksi ja 10 km:llä 8.nneksi. Neljännet arvokilpailut seura järjesti 13.44.3.1993, jolloin ampumahiihdon III-ryhmän SM-kilpailut pidettiin hiihtokeskuksessa. Kilpailujen johtajana toimi Tuomo Martikainen ja ratamestarina Jorma Kinnunen. Kilpailijoita osallistui eri sarjoihin lähes 400. Järjestelyt sujuivat hyvin ja moitteita kilpailusta ei tullut. Seuran hiihtäjät saavuttivat yhden hopeamitalin M-14 sarjan 3×5 km:n viestissä. Joukkueen muodostivat Tuomo Ikonen, Ilkka Vänskä ja Matti Horttanainen. Henkilökohtaisissa sarjoissa parhaiten menestyi Matti Horttanainen, ollen neljäs.

Vuonna 1986 seuran ampumahiihtäjät saavuttivat neljä SM-mitalia. Suomen mestaruudet voittivat Jari Pursiainen M-18 sarjassa ja Matti Piirainen M-35 sarjassa. Pronssimitalin saavutti Kaino Turunen M-50 sarjassa ja M-35 sarjan 3×7,5 km:n viestissä joukkueella Arvo Väisänen, Jorma Kinnunen ja Matti Piirainen. Miesten viestissä seuran joukkue oli kahdeksas. Seuraavana talvena ampumahiihtäjät saavuttivat myös neljä SM-mitalia. Suomen mestaruuden voitti Pertti Taipale M­45 sarjassa. Hopeamitalin voitti M-20 sarjassa Seppo Suhonen ja M-18 sarjassa Jari Pursiainen. Neljännen SM-mitalin hiihti Matti Piirainen, saaden pronssimitalin M-35 sarjassa. Neljänsiä sijoja saavuttivat Seppo Suhonen ja Matti Piirainen. Kuudenneksi tulivat Arvo Väisänen M-40 sarjassa ja M-20 sarjan viestijoukkue Hannu Suhonen, Jari Pursiainen ja Seppo Suhonen. Yleisessä sarjassa paras oli Matti Turusen seitsemäs sija pika-ampumahiihdossa.

Vuosina 1988 ja 1989 SM-mitaleita ei tullut. Vuonna 1988 SM-tasolla paras sijoitus oli Simo Honkasen viides sija M-16 sarjassa. Saman ikäisten viestijoukkue Simo Honkanen, Matti Silvennoinen ja Arto Toivanen sijoittui kuudenneksi ja samaan sijoitukseen ylti Jari Pursiainen M­20 sarjan 10 km:llä. Matti Turunen voitti rajavartiolaitoksen mestaruuden ampumahiihdossa. Piirissä seura näytti ampumahiihtovoimansa. 27 piirin mestaruudesta seura voitti 17. Vuonna 1989 SM-tasolla sijoittui Simo Honkanen M-16 sarjassa neljänneksi ja Jarno Hautamäki M-14 sarjassa kuudenneksi. Kuudenneksi sijoittui myös viestijoukkue M-18 sarjassa. Joukkueessa hiihtivät Arto Toivanen, Matti Silvennoinen ja Simo Honkanen. Piirinmestaruuskilpailuissa saavutettiin 15 mitalia.

Seppo Suhonen voitti Suomen mestaruuden 10 km:n kilpailussa 3.2.1990. Suhosen menestys palkittiin edustustehtävällä ampumahiihdon MM-kilpailuihin ja kolmeen maailmancupin osakilpailuun. SM-kilpailussa Jarno Hautamäki oli M-14 sarjassa neljäs, Arto Toivanen M-18 sarjassa ja Arvo Väisänen M-45 sarjassa viides. SM-viesteissä oli seuran joukkue M-18 sarjassa viides. Joukkueen muodostivat Matti Silvennoinen, Simo Honkanen ja Arto Toivanen. Miesten viestijoukkue Jari Pursiainen, Jorma Suhonen, Matti Turunen ja Seppo Suhonen sijoittui kuudenneksi. Ampumajuoksun SM-kilpailuissa Imatralla seuran joukkue Kari Piiparinen, Jari Pursiainen, Tatu Väänänen ja Seppo Suhonen sijoittui viestijuoksussa kolmanneksi häviten Kauhajoen Karhulle minuutin. Tatu Väänäsen suoritus viestissä oli erinomaisen hyvä ollen osuudellaan nopein kilpailija. Talvella 1991 saavutettiin yksi SM-mitali. Miesten viestijoukkue Jari Pursiainen, Jorma ja Seppo Suhonen sekä Matti Turunen sijoittui kolmanneksi Kauhajoen Karhun ja Valkealan Kajon jälkeen.

Vuonna 1992 Seppo Suhosen Lieksassa saavuttaman mitalin lisäksi SM-viesteissä Kurikassa saavutettiin kaksi mitalia. Miehet voittivat viestissä hopeamitalin joukkueella Jari Pursiainen, Matti Turunen, Jorma ja Seppo Suhonen. Pronssimitalin toivat M-20 sarjan viestissä Jukka Hautamäki, Simo Honkanen ja Arto Toivanen. Talven muita SM-sijoituksia oli M-14 sarjassa Matti Horttanaisen kuudes sija, Jukka Hautamäen yhdeksäs sija ja Jarno Hautamäen kymmenes sija. Jukka Hautamäki sijoittui valtakunnallisen Hanakat-cupin loppupisteissä kolmanneksi. Kaksi SM-mitalia saavutettiin vuonna 1993. Kotikisoissa M-14 sarjan 3×5 km:n viestissä seura saavutti hopeamitalin. Hopeamitali saavutettiin myös M-20 sarjan 3×7,5 km:n viestissä, jossa joukkue Simo Honkanen, Jarno ja Jukka Hautamäki hävisivät voittajalle Kauhajoen Karhulle kaksi minuuttia. Miesten joukkuehiihdossa Jorma ja Seppo Suhonen sekä Jari Pursiainen oli neljäs. Muita SM-sijoituksia kaudella oli Pertti Taipaleen neljäs sija M-50 sarjassa. Jukka Hautamäen sijoitukset henkilökohtaisilla matkoilla M-18 sarjassa oli viides, kuudes, seitsemäs ja kahdeksas. Seppo Suhonen oli seitsemäs ja Simo Honkanen yhdeksäs. Seppo Suhonen saavutti lisäksi CISM:n maailmanmestaruuden joukkuekilpailussa.

Yhteistyö Eestin ampumahiihtäjien kanssa rikastutti seuratoimintaa. Eestiläiset osallistuivat 8.- 10.3.1990 seuran järjestämiin rajoitettuihin kansainvälisiin ampumahiihtokilpailuihin. Osallistujia oli 60 ampumahiihtäjää. Yleisen sarjan voitti Viron Kalju Ojaste Seppo Suhosen ollessa viides. Kesällä virolaiset pitivät kahden viikon harjoitusleirin Nurmijärven maisemissa. Leirin ohjelmaan kuului kaksi ystävyyskilpailua Lieksalaiset ampumahiihtäjät tekivät vastavierailun Eestiin elokuussa osallistumalla kansainvälisiin ampumajuoksukilpailuihin sekä harjoittelemalla Otepäässä.

Miksipä ei – periaate

Yhdistetty- ja mäkijaoston toiminta käynnistettiin marraskuussa 1988. Ensimmäisessä palaverissa esitettiin, epäilyjä miten päästään eteenpäin. Tähän Tapio Kukkonen oli vastannut, että miksipä ei päästäisi. Näistä Kukkosen lausumista sanoista tuli jaoston maaginen lause. Miksipä en menestyisi, jos yritän? Se on ollut toiminnan kantava voima. Pienellä paikkakunnalla on tehtävä itse, jos haluaa päästä eteenpäin.

Toiminnan perusta oli talkootyö. Kaikki oli aloitettava tyhjästä. Mäkisuksia, haalareita ja muita välineitä ei ollut. Käytettyjä suksia saatiin hankituksi Jyväskylästä. Hattu kourassa kierrettiin liikkeissä pyytämässä rahaa, jotta päästäisiin alkuun. Toiminnan aloittamisesta aiheutui kuluja 5635 mk. Hyppyharjoittelu aloitettiin pikaisesti kunnostetussa “lumitösässä” ja pikkumäessä. Mäkikoulua pidettiin kaksi kertaa viikossa. Järjestettiin piirikunnalliset mäkikilpailut, joihin osallistui 40 kilpailijaa. Piirin mestaruuskilpailuista Kiteeltä saatiin kahdeksan mitalia.

Vuoden 1990 tärkein hankinta oli hissin aikaansaaminen Riihivaaralle. Hissi helpotti hyppyharjoitusten läpiviemistä ja sillä ansaittiin rahaa myymällä rinnelippuja. Hyppyrimäen talvikunnostuksesta, tehtiin kaupungin kanssa sopimus 20 000 mk:n korvausta vastaan. Paikoitusalue ja laskettelurinteet kunnostettiin. Kaupunki varasi 20 000 mk:n määrärahan hyppyrimäen kunnostukseen. Talous oli tiukalla kunnostustoimien aikana. Hissi ja välineistöä hankittiin vekselirahoituksella.

Kesän 1991 aikana Riihivaaralle rakennettiin kolmas hyppyrimäki. Uudesta luonnonmäestä voitiin hypätä 2-20 metrin hyppyjä. Ison hyppyrimäen profiilia muutettiin. Keulaa laskettiin 22 senttiä. Tämä mataloitti lentorataa lisäten hypyn turvallisuutta. Vauhtimäen yläosa uusittiin. Lähtölavat poistettiin ja tilalle rakennettiin seitsemän lähtöpuomia. Näillä voitiin säädellä hyppääjän vauhti turvalliseksi. Laskettelurinnettä laajennettiin ja hyppyrimäkien alastulorinteet saivat purupinnoitteen. Työt tehtiin talkoovoimin.

Jaosto osti moottorikelkan vuonna 1992. Se oli tarpeellinen liikuttaessa rinteissä. Hissin hoitajana oli Timo Vähäkoski ja maiden kunnosta huolehti Ilmari Muikku. Julma Riihi ja Löysä Riihi saatiin laskettelukuntoon tammikuun puolivälissä. Hissi oli käytössä tiistai- ja keskiviikko-iltaisin sekä lauantai- ja sunnuntaipäivinä kolme tuntia. Hissin aukioloajasta vastasi Pentti Heikkinen. Laskettelukertoja oli talven aikana 53 ja hissi tuotti rahaa 4850 markkaa.

Kilpaileminen arvokilpailuissa alkoi vuonna 1990. Tarkastelukaudella saavutettiin kahdeksan arvokisamitalia, joista yhdistetyn kilpailijat saavuttivat viisi mitalia ja mäkihyppääjät kolme mitalia. Ensimmäiset palkintosijat saatiin arvokisoissa talvella 1991, jolloin Samppa Lajunen saavutti hopeasomman loppukilpailussa hopeamitalin M-12 sarjan yhdistetyssä. Seura sijoittui yhteispisteissä kolmanneksi. Pisteitä keräsivät Heli Toivonen, Samppa Lajunen, Janne Liuski ja Petter Kukkonen. Hiihtoseuran kehitys oli huikeaa. Vuonna 1990 seura sai seitsemän pistettä ja vuotta myöhemmin pisteitä tuli seitsenkertainen määrä. M-12 sarjan yhdistetyssä Petter Kukkosen kilpaura alkoi sijaluvulla 14 ja Jaakko Talluksen 19.

Vuonna 1992 saatiin neljä arvokisavoittoa. Arvokkaimman voiton saavutti Petter Kukkonen Taivalkoskella voittaessaan hopeasomman loppukilpailussa mäkihypyn. Yhdistetyssä Kukkonen saavutti pronssimitalin. Jaakko Tallus sijoittui saman sarjan yhdistetyssä kahdeksanneksi. Janne Liuski oli M-14 sarjan kuudes. Seuraavana talvena saavutettiin viisi SM-mitalia, joista kaksi oli kultaisia. Talven kilpailuissa parhaiten menestyi Petter Kukkonen. Hän voitti hopeasomman loppukilpailussa Kouvolassa M-12 sarjan mäkihypyn ja yhdistetyn kilpailun. Jaakko Tallus sijoittui kummassakin lajissa toiseksi. Janne Liuski oli M-16 sarjan mäkihypyssä yhdeksäs ja yhdistetyssä toinen. Nuorten SM-kilpailussa Kuopiossa Liuski oli mäkihypyssä seitsemäs ja yhdistetyssä viides. Koululiikuntaliiton SM-kilpailuissa Kiteellä Janne Liuski oli mäessä toinen ja yhdistetyssä neljäs. Petter Kukkonen voitti M-14 sarjan mäkihypyn ja yhdistetyn. Jaakko Tallus oli M-12 sarjan mäkihypyssä toinen ja yhdistetyssä neljäs.

Hiihtoseura järjesti kansalliset mäkihyppykilpailut Riihivaaralla vuosikymmenen tauon jälkeen maaliskuussa 1990. Kilpailuihin osallistui 111 hyppääjää. Yleisen sarjan voitti Puijon Hiihtoseuran Pertti Savolainen. Kansalliset mäkihypyn ja yhdistetyn kilpailut pidettiin vuonna 1992. Osallistujia oli yhteensä 49, joista yleisessä sarjassa kilpaili 19. Yleisen sarjan mäkikilpailun voitti Mika Laitinen Kuopiosta. 18-vuotias Tuomo Kykkänen Jyväskylästä teki uuden mäkiennätyksen, hypäten 56 metriä. Maaliskuussa 1993 järjestettiin kansallinen yhdistetty ja mäkikilpailu, jossa nuorten sarjoissa oli KOP- ja Sampo-cup. Mäkikilpailuun osallistui 125 hyppääjää ja yhdistetyn kilpailijoita oli 57. Yleisen sarjan mäkihypyn voitti kuopiolainen Risto Laakkonen, mutta parhaasta suorituksesta vastasi 16-vuotias lahtelainen Janne Ahonen. Hän hyppäsi Riihivaaran mäkiennätykseksi 57 metriä. Mäkihypyssä lieksalaisista voitti sarjansa Petter Kukkonen, toisen sijan saavutti Jori Mikkonen ja kolmansia sijoja Jaakko Tallus ja Toni Mikkonen. Yhdistetyssä Jaakko Tallus oli sarjavoittaja, Jori Mikkonen, Petter Kukkonen ja Toni Liuski sijoittuivat sarjoissaan toisiksi.

Saavutuksien saldo

Lieksan Hiihtoseura sijoittui vuonna 1986 valtakunnallisessa seuraluokittelussa 39.nneksi 65 pisteellä. Hiihdossa hopeasompaluokan sai 34 hiihtäjää, joista yhdeksän oli I-luokassa. Luokiteltuja ampumahiihtäjiä oli 31. Heistä 16 saavutti I-luokan. Luokiteltujen urheilijoiden määrässä tapahtui vähennystä edellisiin vuosiin.

Vuonna 1988 seura kohensi sijoitustaan. Seuraluokittelussa saavutettiin 25. sija 71 pisteellä. Valioluokkaan pääsemiseksi olisi tarvittu 9 pistettä lisää. Piirin hopeasompaluokittelussa 46 seuran hiihtäjää sai luokan. I-luokan hiihtäjiä oli 14. Ampumahiihdossa saavutettiin nuorten SM-kilpailuissa 16 pistettä, jolla sijoituttiin seurojenvälisessä kilpailussa 23.nneksi. Voittaja oli Seinäjoen Hiihtoseura.

Hiihdon seuraluokittelussa yllettiin 21.nneksi vuonna 1990. Valioluokan seuroja oli 20. Harmittava kahden pisteen puuttuminen aiheutti jäämisen C-luokkaan. Vuonna 1992 luokiteltuja ampumahiihtäjiä oli seurassa 28. Seppo Suhonen luokiteltiin mestariluokkaan ja I-luokan saavutti 13 urheilijaa. Yhdistetyn kilpailijoista Sampo-cupin loppupisteissä Petter Kukkonen oli toinen, Jaakko Tallus neljäs ja Janne Liuski viides. Heidät valittiin Sampo-cup valmennettaviksi. Mäkihypyn KOP-cupin loppupisteissä Petter Kukkonen saavutti voiton Jaakko Talluksen ollessa 15. ja Janne Liuskin sarjassaan 12. Seuraavana talvena sijoitukset olivat KOP-cupissa Petter Kukkonen ensimmäinen, Jaakko Tallus toinen ja Janne Liuski kuudes, sekä Sampo-cupin loppupisteissä Petter Kukkonen ensimmäinen, Jaakko Tallus toinen ja Janne Liuski viides.

Vuonna 1993 perustetusta stipendirahastosta jaettiin ensimmäiset huomionosoitukset kilpailijoille, jotka saavuttivat SM-mitalit. Stipendejä saivat Petter Kukkonen 2×1000 mk, Jaakko Tallus 2×750 mk, Janne Liuski 750 mk, Pasi Kiiskinen 500 mk, Tuomo Ikonen 500 mk, Matti Horttanainen 500 mk sekä ampumajuoksun SM-pronssimitalin saavuttaneesta poikajoukkueesta Simo Honkanen, Arto Toivanen ja Matti Silvennoinen kukin 250 mk.

Jari Pursiainen ja Mika Heikura palkittiin keväällä 1986 kilpailumenestyksistä Salomaa-säätiön stipendeillä. Lieksan Lehden kiertopalkinto myönnettiin vuoden toimitsijalle Timo Vähäkoskelle vuonna 1987. Lieksan Lehden urheilumitalilla palkittiin Lieksan parhaina urheilijoina vuosina 1986 ampumahiihtäjä Matti Piirainen, 1987 ampumahiihtäjä Matti Turunen ja 1990 ampumahiihtäjä Seppo Suhonen. Lieksan parhaana nuorena urheilijana lehden tunnustuspalkinnon saivat vuosina 1985 ampumahiihtäjä Seppo Suhonen, 1987 ampumahiihtäjä Jari Pursiainen, 1988 seuran tyttöjen hopeasompaviestijoukkue Päivi Härkönen, Merja Kareinen ja Teija Mainela, 1989 ampumahiihtäjä Simo Honkanen ja 1993 yhdistetyn kilpailija Petter Kukkonen. Lieksan Lehden urheilijaveteraanipalkinnon tunnustukseksi aktiiviuran jälkeisistä seuratyövuosista saivat vuosina 1987 hiihtäjä Jorma Kinnunen, 1988 hiihtäjä Keijo Lehtinen ja 1992 Markku Seppänen.

Valmennus- ja nuorisotoiminta

Hiihdon jakautuminen kahteen kilpailutapaan sävytti koulutustoimintaa vuonna 1986. Perinteinen hiihto vaati lajituomareita. Hiihtoliiton teknisen asiantuntijan C-tason suorittivat Kari Junnikkala, Tapio Kukkonen, Riitta Laatikainen, Reijo Leinonen ja Urpo Räsänen. Ampumahiihdon tuomarikurssin suorittivat Erkki Honkanen, Reino Kääriäinen, Tuomo Martikainen, Kaino Turunen, Arvo Väisänen ja Arttu Vänskä. Hiihtovalrnentajan B-lajiosan suoritti Riitta Laatikainen ja C-lajiosan Lauri Partanen, Hannu Toivonen, Hannu Räisänen, Riitta-Leena Räsänen, Pirjo Niemelä, Marja-Leena ja Jari Näsänen. Seura järjesti aikuisten lumileirin Saariselällä ja vaellusleirin Kolilla. Nuorille pidettiin lumi- ja ohjelmointileiri Suvirannassa. Hiihdossa Kimmo Räsänen, Jarkko Määttänen ja Mika Heikura olivat piirin kultasomparyhmässä. Ampumahiihtäjistä oli Seppo Suhonen ampumahiihtoliiton nuorten MM-ryhmässä sekä Jari Pursiainen ja Hannu Suhonen tulevien tähtien itäisen piirin valmennusryhmässä. Seuran kylänvetäjinä toimivat. Heimo Lajunen Kylänlahdessa, Erkki Mustonen Hattuvaarassa, Oiva Solehmainen Nurmijärvellä, Veijo Ikonen Vuonisjärvellä, Eero Kuha Lapaliellä, Heino Muikku Jaakonvaarassa ja Sylvi Kärkkäinen Viekijärvellä.

Lasten Urheilukoulua ohjasi Keijo Lehtinen. Toiminta oli vilkasta Hattuvaarassa ja Nurmijärvellä. Nuorten Suurkisoihin 4.-8.6.1986 osallistuivat Riitta Immonen, Kati ja Sami Kärkkäinen, Harri Laamanen, Katja Lehtinen, Kaisu Salmi, Marko Tuovinen, Sampsa ja Tanja Turunen sekä Kimmo Ursin. Kimpanvetäjänä Minna Härkönen ja P-K:n johtajistossa Keijo Lehtinen.

Hiihdon koulutus- ja valmennustoimintaa kehitettiin vuonna 1989 perustamalla toimintaa koordinoiva elin. Koulutus- ja valmennusvaliokunta järjesti nuorten yhteisharjoituksia keskustan alueella. Ohjelmoidussa valmennuksessa alle 18-vuotiaita oli 15-20. Leirejä järjestettiin neljä, joista kaksi vaellusleirinä Kolin alueella. Hiihtäjistä piirin valmennusryhmiin valittiin. Tavoiteryhmään Mika Heikura, kultasomparyhmään Merja Kareinen, Teija ja Tuija Mainela, Päivi Härkönen ja Marko Honkanen sekä hopeasomparyhmään Vesa Eskelinen, Vesa Katainen ja Mika Ropponen. Ampumahiihtäjistä puolustusvoimien valmennusryhmään valittiin Seppo Suhonen ja itäisen alueen Hanakat-ryhmään Arto Toivanen, Matti Silvennoinen, Simo Honkanen ja Jarno Hautamäki. Talvella järjestettiin perhesompa-tapahtuma hiihtokeskuksessa. Ohjelmassa oli koko perheelle suunnattua ohjattua hiihtotoimintaa, mäkikilpailuja, moottorikelkka-ajelua ym. Osallistujia oli noin 200.

Valiokunta aloitti hiihto- ja mäkikoulun pidon marraskuussa 1991.. Koulut kokoontuivat kerran viikossa. Osallistujia hiihtokoulussa oli 50 ja mäkikoulussa 25. Järjestettiin kahdeksat hopeasompahiihdot. Koulutettiin hiihtokoulun ohjaajia ja Suvirannassa pidettiin leiri, johon osallistui 32 hiihtäjää. Seuran jäsenistöä osallistui ampumahiihtoliiton järjestämiin koulutustilaisuuksiin. Ampumahiihtäjistä Seppo Suhonen jatkoi puolustusvoimien valmennusryhmässä. Sähäkät-ryhmään valittiin Riitta Immonen ja Hanakat-ryhmään Jukka ja Jarno Hautamäki sekä Simo Honkanen. Ampumahiihdon valtakunnallisessa luokittelussa seura pääsi kymmenen parhaan listalle. Luokiteltuja ampumahiihtäjiä oli 28, joista Seppo Suhonen kuului mestariluokkaan. 1-luokan saavuttaneita kilpailijoita oli 13.

Koulutus- ja valmennusvaliokunta perusti ohjaajaklubin vuonna 1993. Siihen kuului 10 ohjaajaa, jotka ylläpitivät hiihto- ja mäkikoulua. Hiihtokoulu toimi kesällä joka toinen viikko ja talvella kerran viikossa. Mäkikoulu aloitettiin marraskuussa 1992. Osallistujia oli enimmillään 20. Hiihtoliiton kouluttaja Reijo Jylhä kävi seurakäyntiprojektin ominaisuudessa Lieksassa. Leirejä pidettiin sulanmaan aikana kolme ja yksi lumileiri. Leirit toteutettiin yhdessä Nurmeksen Seppojen, Valtimon Vasaman ja Juuan Urheilijoiden kanssa.

Yhteistyösopimukset bingopelin tilalle

Toiminnan laajetessa rahaliikenne kasvoi vastaten melkoisen liikkeen vuosivaihtoa. Edeltäneenä vuosikymmenenä bingopelitoiminta muodosti talouden selkärangan, mutta 1990-luvulla yhteistyösopimuksista muodostui toiminnan tärkein tuki. Rahanhankinnassa kokeiltiin monia keinoja, mutta pysyvän tulolähteen saaminen ei onnistunut. Kahvion pitoa kokeiltiin, mutta toiminta jouduttiin kannattamattomana lopettamaan.

Vuonna 1986 bingoa pelattiin Rauhalan yläasteella. Vastuuhenkilönä oli Heikki Riikonen ja juoksevia asioita hoiti Väinö Kärki. Ryhmien vetäjinä toimivat Urpo Räsänen, Timo Vähäkoski, Reino Kääriäinen ja Ossi Muikku. Lappubingon suosio oli hiipumaan päin ja pelikauden taloudellinen tulos jäi huonoksi. Seuraavana vuonna bingopelitoiminnan alamäki jatkui. Pelitoimintaa pyöritettiin entisellä organisaatiolla, mutta pelaajia oli entistä vähemmän. Välitilinpäätöksessä todettiin, ettei pelillä oltu saatu voittoa eikä tappiota. Keväällä pelikauden päättyessä tappiolukema oli 2500 mk. Seura anoi verovapautta bingotuloista perustaen anomuksensa yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista annetun lain säännöksiin. Anomusta ei hyväksytty. Lisäksi anottiin kaupungilta vapautusta pelitilan vuokramaksuista. Koulun johtokunta suostui vapautukseen, mutta kaupunginhallitus kumosi päätöksen ja päätti vuokran määräksi 80 markkaa pelikerralta. Lieksan Hurtille esitettiin, että ottaisivat hiihtoseuran pitkän bingoperinteen huomioon ja eivät pelaisi peliä sunnuntaina samaan aikaan. Tähän Lieksan Hurtat eivät suostuneet, koska konebingo oli heille liiketoimintaa. Taustalla saattoi olla näkemyserot kunnallisen urheilupaikkarakentamisen järjestyksestä. Lieksan Hurtille tarjoutui oiva tilaisuus näpäyttää hiihtoseuraa. Kulunut vuosi oli viimeinen seuran järjestäessä bingon pelitoimintaa.

Lisäansioita hankittiin veikkausasiamiestoiminnalla, talkoilla, arpajaisilla ja kirpputorilla. Merkittäväksi rahan hankintakeinoksi muodostui aurausviittaurakointi, jota Pohjois-Karjalan tie- ja vesirakennuspiirille tehtiin syksyn aikana 117,9 kilometriä. Viitoittamisesta saatiin käyttörahaa lähes 9 000 markkaa. Ta­loudellisesti seuralla meni kohtuullisesti. Toimintakauden päättyessä tilikausi oli ylijäämäinen 19 000 mk ja seuralla oli rahavaroja 12 000 mk.

Vuonna 1990 solmittiin kaksi merkittävää yhteistyösopimusta. Sopimus Öystilä Ky:n kanssa käsitti 20 000 markan vuosisopimuksen, jossa seura sitoutui porukkaloton vetoon 35 kierroksen osalta, mainospaikkaan hiihtokeskuksessa ja kilpailukalenterissa sekä sai merkittävän palkintotuen. Sopimus Osuuspankin kanssa käsitti taloudellista tukea ja pankille näkyvyyttä seuran järjestämissä kilpailuissa. Sopimus mahdollisti seuralle käyttöoikeuden Osuman tiloihin Kolilla ja Nurmijärven Ritojoella. Kaupungin vuosittainen avustus oli toimintavuonna 33 000 markkaa. Taloudellisesti seuralla meni kohtuullisesti. Tase päättyi loppusummaan 108 525 markkaa ja oli 10 000 markkaa ylijäämäinen.

Seuraavana vuonna kaupungin kanssa tehtiin sopimus hiihtokeskuksen hoidosta ja vuokrattiin hiihtokeskuksen kahvio 8 000 markan vuosivuokraa vastaan. Hoitosopimuksen mukaan puku- ja pesutilat oli hiihtäjien käytössä kello 7-21. Seura huolehti ovien sulkemisen ja valojen sammuttamisen iltaisin sekä hiihtomajan edustan puhtaana pidon. Edelleen seura piti huolen saunojen lämmittämisestä tiistaisin ja kilpailujen aikana sekä kahvion ja toimistotilojen siivouksesta. Kilpailujen aikaisesta latukoneen ajosta korvattiin seuralle käytetyltä ajalta 50 mk tunnilta. Suurimmat tulolähteet olivat yhteistyösopimukset 30 000 mk ja avustukset 40 000 mk. Palkinnoista ja osanottomaksuista syntyi 50 000 markan meno, matkakorvauksia, valmennus- ja nuorisotoiminnan kustannuksia oli 40 000 mk. Tilikauden tase päättyi loppusummaan 103 794 markkaa ja oli 11 826 mk ylijäämäinen. Talvella hiihdetyn maakuntaviestin tuotto seuralle oli 14 000 mk.

Vuonna 1993 järjestetyn ampumahiihdon SM-111 kilpailujen tuotto oli 10 713 mk. Menoja järjestelyistä koostui 12 067 mk ja tuloja 22 780 mk. Tuloja kertyi osanottomaksuista 14 000 mk, majoitus- ja ruokailutuotosta 5600 mk, kisaravintolasta 2900 mk ja mainoksista 400 mk. Menoja koostui palkinnoista 6 400 mk ja kilpailuluvista 3300 mk. Tilinpäätös toimintavuodelta oli 26 267 mk ylijäämäinen. Kaupungin perusavustus 36 000 mk jaettiin niin, että ampumahiihtojaosto sai 16 000 mk, hiihtojaosto 12 000 mk ja mäkijaosto 8 000 mk. Sopimus Riihivaaran mäenhoidosta tuloutti seuran kassaa 45 200 mk. Osuuspankin yhteistyösopimuksen arvo oli 9 000 mk. Toimintakalenterin tuotto oli 9 680 mk, hirsiportin ja hirsikehikon myyntituotto 5 000 mk. Seuran ylläpitämän Pirkka-kahvion pitäminen todettiin kannattamattomaksi, josta luovuttiin. Tappio pitokaudelta oli 25 200 mk.

Tukevien jaostojen toiminta

Raittius- ja kuntourheilujaosto perustettiin vuonna 1986. Jaoston tehtävä oli järjestää vapaa-ajan toimintaa jäsenistölle. Ensimmäisen toimintavuoden tapahtumia oli talvikauden kestämä kuntoilukilpailu Timitrassa järjestetty kuntoilutapahtuma, talvella osallistuttiin Pielisen-Karjalan laturetkeen ja kesäkuussa Suomi-Ruotsi kuntomaaotteluun. Vuonna 1987 käynnistettiin muutaman vuoden tauon jälkeen Pokron lenkiksi nimetty maantiejuoksu. Esimerkiksi vuonna 1993 juoksuun osallistui noin 100 kuntoilijaa. Kilpasarjassa nopein oli Matti Härkönen. Jaoston puheenjohtajana oli Lauri Partanen.

Haastevaelluksia käytiin urheiluseura Viensuun Viestiä vastaan usean vuonna. Suosittuja olivat vaellustapahtumat, joita pidettiin Nurmijärvellä Lomapirtin ja Änäkäisen alueilla sekä Ruunaassa useana syksynä. Osallistujia näille yksi tai kaksipäiväisinä tapahtumille oli 15–30 henkilöä. Jokatalvinen Kolin jäähiihto oli kevään viimeisenä hiihtona ohjelmassa. Hiihdon osanottajamäärä riippui säistä. Esimerkiksi keväällä 1993 125 hiihtäjää nautti aurinkoisesta säästä Pielisen jäällä. Jaoston toiminta koettiin mielekkääksi.

Naisjaoston talvikaudet olivat työntäyteisiä. Latupohjien kunnostustalkoissa keitettiin hernekeittoa ja kahvia. Leiriläisten muonitukseen osallistuttiin syksyisin. Pikkujouluissa järjestettiin tarjoilu ja usein arpajaisia. Kahviota pidettiin hiihtokeskuksessa hiihtokilpailujen ja — koulujen aikoina samoin Riihivaaralla mäkikilpailujen aikana. Varsinaisiksi voimainkoitoksiksi muodostuivat vuosittaiset arvokilpailut. Esimerkiksi vuonna 1992 ampumahiihdon SM-kilpailujen aikana uurastettiin koko viikko. Muonitus oli Rantalan koululla ja ravintola hiihtokeskuksessa. Jaoston töissä oli 40 henkeä. Syksyisin järjestettiin kirpputori. Heinäkuussa 1990 tukkilaiskisoissa pidettiin ravintolaa Vuonislahden lavalla ja Lieksan voimalaitoksella.

Kunnallinen urheilupaikkarakentaminen

Urheiluseurojen keskinäinen sopu järkkyi Lieksassa. Syynä oli eri lajien välinen kilpajuoksu suorituspaikoista. Jääkiekkoväki ei ollut tyytyväinen hyväksyttyyn rakentamisjärjestykseen, vaan halusi omin toimenpitein nopeuttaa jäähallihanketta. Jääkiekkoilijat perustelivat hallin tarpeellisuutta lajin harrastusmäärällä ja epävarmoilla sääolosuhteilla, koska pakkasien johdosta otteluita oli jouduttu peruuttamaan. Yleisurheiluväki oli tyytyväinen erinomaiseen urheilukenttään, mutta ei huoltotiloihin. Hiihtopiirit pitivät hiihtokeskuksen huoltotilojen rakentamista tärkeänä, koska ennen pysyviä huoltotiloja ei saada hiihdon ja ampumahiihdon arvokisoja. Pelättiin jäähallin jäävän rakentamatta, jos liikuntahalli tehdään. Toisaalta jäähallin rakentaminen saattaisi lykätä pitkäksi aikaa hiihdon huoltotilojen rakentamista.

Vuonna 1987 hiihtoseura esitti kaupungin johdolle, että hiihtokeskuksen kehittämistä jatkettaisiin ja sinne rakennettaisiin pyöröhirsinen hiihtomaja. Puutavara otettaisiin kaupungin metsästä ja vaihdettaisiin tarvittavaan materiaaliin puutavarayrityksiltä. Puiden kaato ja kuorinta voitaisiin tehdä talkoilla ja rakentaminen joko ammattikoulun oppilastyönä tai työllistämistuella. Kunnallistekniikka rakennettaisiin hiihtokeskuksen kehittämiseen varatuilla rahoilla. Hiihtomajaan tulisi kahvio, wc.t, pukuhuoneet ja saunat. Majan paikka olisi hevosenkengän pohjukassa Lieksasta johtavan tien varressa. Ajanottoa varten tulisi rakennus maalin kohdalle mäkitörmän päälle ja sen taakse pukeutumisrakennukset. Rakennukset tulisi rakentaa kiinteinä ja ensin olisi rakennettava kunnallistekniikka.

Hiihtokeskuksen keskeneräisyys puhutti lieksalaista hiihtoväkeä talvella 1988. Taustalla oli ampumahiihdon tarkkailukilpailujen ajaksi rakennettu koppikylä, jonka lehdistö moitti julkisuudessa surkeaksi. Kaupungin luottamusmiesjohto lupasi huoltorakennuksen tehdä lähivuosina, koska kysymys ei ollut merkittävästä investoinnista. Viensuun Viesti, Pielisen Latu, Matovaaran Mahti ja Lieksan Hiihtoseura ryhtyivät yhteisesti ajamaan majahanketta. Seurat lähtivät siitä, että hiihdon ystävät lahjoittavat hirsiä majan rakennuspuiksi ja rahaa hankkeen käynnistämiseen. Keräys käynnistetään heti, kun toteuttamissuunnitelma on päätetty. Kaupunki esitti hankkeen toteuttamista työllisyystyönä.

Hiihtokeskuksen huoltorakennus valmistui talveksi 1991. Kaupunki joutui sijoittamaan hankkeeseen runsaat 2,5 miljoonaa markkaa. Alkuperäinen kustannusarvio oli 1,2 miljoonaa markkaa. Arvion ylitys oli tiedossa jo rakennuskohdetta aloitettaessa, mutta rakentaminen aloitettiin työllisyysrahoituksen varmistuttua. Terassi, välinetilat, sähköliityntä, pukeutumis- ja pesutilojen pintamateriaalit, maaperätutkimus ja vesijohtopaineen korotuslaitteet aiheuttivat lisäkustannuksia. Lisäksi kellaritilaan rakennettiin tekninen tila latukoneille.

Kesällä 1993 rakennettiin maakunnan ensimmäinen muovimäki Lieksaan. Se valmistui seuran talkootyönä. Kaupunki oli tärkeänä taustatukena ja apuna. Se ajatti alueelle tarvittavaa täytemaata ja rakensi uuden tieliittymän. Muovimäkiprojektissa oli onnellisia sattumia. Muovit saatiin Kuusamosta, kun siellä K-64 mäen muovit jouduttiin uusimaan värivirheen takia. Seura sai Kuusamon entiset muovit, kun talkooporukka kävi purkamassa ne pois ja oli apuna asentamassa uusia. Muovittamisen kimmokkeena oli seuran juniorien erinomainen kilpailumenestys viime vuosina.

Yhteenveto tarkastelujaksolta

Seuratyössä käynnistyi uusi toimintamuoto joulukuussa 1987, jolloin järjestettiin ensimmäiset arvokilpailut. Niistä on kehittynyt taloustoimi, joilla on hankittu varoja seuran toimintaan. Lajiliitot ovat vuosittain myöntäneet arvokilpailuja seuran järjestettäväksi. Kilpailujen taloussuunnittelussa onnistuttiin, koska kaikki kilpailut tuottivat voittoa. Osan voitto oli muutamia satoja markkoja, mutta eräistä kilpailuista saatiin merkittäviä rahamääriä. Hiihtokeskus valmistuttuaan osoittautui erinomaiseksi kilpailujen pitopaikaksi, jossa hyvien kilpailuratojen lisäksi voitiin kisat huollollisesti läpiviedä. Nykyisen muotonsa hiihtokeskus sai ampumahiihdon SM-kilpailuihin vuonna 1992, jolloin tehtiin mittavia maansiirtotöitä, mm. salaojitettiin lähtö- ja maalialue ja kunnostettiin ampumapaikka sekä vuosia toiveena ollut huoltorakennus valmistui.

Kahden vuosikymmenen ajan talouden selkärangan muodostanut bingopelitoiminta lopetettiin kannattamattomana. Tilalle tulivat urheilupaikkojen hoitovastuukorvaukset sekä yhteistyösopimukset liikelaitosten kanssa. Seuran työmäärä on vuosittain noussut vapaaehtoistoiminnan ylärajalle.

Jakson aikana aloitettiin yhdistetyn ja mäkihypyn toiminta uudelleen. Vuosikymmenen jäissä ollut toiminta käynnistettiin. Mäkikoulun kautta saatiin yli 20 nuorta harrastamaan mäkihyppyä ja yhdistettyä. Kaupunki suhtautui myötämielisesti harrastukseen tukien toimintaa aineellisesti ja rahallisesti. Tuloksena oli kahdeksan arvokisamitalia, joista merkittävin oli hopeasomman loppukilpailuvoitto.

Ampumahiihdossa pidettiin ykkösryhmän Suomen mestaruuskilpailut ja tarkkailukilpailut, jossa katsastettiin hiihtäjiä talviolympialaisia varten. Seuran nuorisotoiminnan kasvatti Seppo Suhonen voitti ampumahiihdossa yleisen sarjan Suomen mestaruuden. Ampumahiihdolla meni hyvin, koska mestaruusmitaleja tuli muistakin sarjoista ja viesteistä. Hiihdon puolella oli synkempää. Seuraa pitivät näkyvissä veteraanihiihtäjät ja nuoret. Aikuishiihtäjistä on puutetta.

Jakson lopussa yleinen mieliala Lieksassa oli hiihtourheilulle hyvä. Urheilijoiden saavutukset ja tiedotusvälineiden esittelemät mestarit loivat myönteistä mielikuvaa paikkakunnasta. Menestys toi uusia haasteita paikkakunnalle. Arvokisojen järjestämisestä käytiin kovaa kilpailua ja Lieksaan onnistuttiin saamaan pidettäväksi useita tärkeitä kilpailuja. Niiden heijastusvaikutukset yltivät myös yritystoimintaan, kauppaan ja palveluelinkeinoihin. Taloudellinen vaikutus kasvoi ja tulos muodostui paikkakunnalle positiiviseksi. Lieksan nousu mestaruustasolle kilpailutoiminnan lisäksi myös kilpailujen ja tapahtumien järjestäjänä oli tosiasia.

Tomatidine Supplement . read more . http://www.prediksibolajitu.sitew.org/
error: Sisältö on suojattua!!