Yhdistyshuumassa Lieksan Hiihtoseuraksi

Nimenmuutos myönteinen asia

Eino Räisäsen puheenjohtajakaudella tehtiin merkittäviä uudistuksia, jotka vahvistivat seuran asemaa ja kohottivat sen hiihdon johtavaksi seuraksi Pohjois-Karjalassa. 2.9.1974 vuosikokouksessa päätettiin seuran nimeksi Lieksan Hiihtoseura. Lajivalikoimassa säilyivät hiihto, mäkihyppy, pujottelu ja ampumahiihto. Nimen muutos oli seurausta muutama vuosi aikaisemmin tapahtuneesta kuntaliitoksesta, jossa Lieksan kauppala ja Pielisjärven kunta yhdistyivät Lieksan kaupungiksi. Nimenvaihdon yhteydessä Lieksan kovat hiihtonimet Jorma Kinnunen ja Matti Mielonen siirtyivät edustamaan Lieksan Hiihtoseuraa. Lieksaan muuttanut Joel Kurki liittyi seuran jäseneksi. Puheenjohtaja Räisänen totesi Lieksan Lehdessä. 

Innostus hiihtourheiluun ja hiihtoseuratoimintaan on nyt Lieksassa nousussa. Tähän vaikuttaa merkittävästi mm. lieksalaishiihtäjien paluu omaan seuraan.

Hiihtotoiminnan nousua siivitti talvella Jorma Kinnusen ensimmäisenä seuran hiihtäjänä saama SM-mitali ja miesten viestijoukkueen viides sija SM-viestissä. Reijo Väisänen voitti ampumahiihdon olympiakatsastuksen vuonna 1976. Hiihtokouluissa nuoria ohjasivat Kalevi Tikka hiihdossa sekä Aulis Vänskä, Arvo Väisänen ja Ossi Muikku ampumahiihdossa. Nuoret ampumahiihtäjät saavuttivat merkittävän tulostavoitteen talvella 1977, jolloin seuran hiihtäjä saavutti ensimmäisen SM-mitalin. Hiihdossa saavutettiin valioluokka vuonna 1978, mikä oli uudistetun nuorisotoiminnan ansiota.

Seuran johdossa vähän henkilömuutoksia

Eino Räisäsen toimi puheenjohtajana ja Väinö Kärki sihteerinä koko tarkastelukauden ajan. Seuran rahastonhoitajan tehtäviä hoiti toimistonhoitaja Aune Sarasti samaisen ajan, voidaan puhua pitkäaikaisesta seuratyökolmikosta. Vuoden 1975 johtokunnan muodostivat Eino Räisänen, Pentti Koivistoinen, Aulis Kärkkäinen, Reino Kääriäinen Väinö Kärki sekä uusina jäseninä piiriesimies Viljo Kokkonen, opettaja Veikko Kääriäinen ja ulosottomies Uolevi Kärkkäinen. Tarkastelukauden viimeisessä johtokunnassa heistä oli mukana Räisänen ja Koivistoinen. Muun johtokunnan tällöin muodostivat oppilasasuntolan hoitaja Ossi Muikku, ylikersantti Jouko Tyyni, opettaja Pekka Parviainen, maanviljelijä Heikki Riikonen, kapteeni Risto Uusitalo, ylivääpeli Esko Kuitunen ja Jorma Kinnunen.

Hiihtojaoston puheenjohtajana vuonna 1975 oli Aulis Kärkkäinen. Vuosina 1976-1978 vetovastuu oli metsäteknikko Raimo Oinosella. Hän oli toisen polven hiihtoseuralainen. Isänsä, Einari Oinonen, oli seuran perustajajäsen kuuluen ensimmäiseen johtokuntaan. Oinosen jälkeen jaostoa johti Jouko Tyyni. Mäkijaostoa johti tarkastelukauden ajan Pentti Tanskanen. Ampumahiihtojaostoa veti Arvo Väisänen vuosina 1975-1978 ja ylivääpeli Aulis Vänskä vuosina 1979-1980. Pujottelujaoston johdossa vuorottelivat Esko Boxberg ja Matti Nieminen jaoston lakkauttamiseen saakka.

Enimmillään jäseniä oli tarkastelukauden aikana 255 ja pienin määrä 203 jäsentä kirjattiin vuonna 1978. Jäsenmaksun suuruus oli vuonna 1975 aikuisilta 5 mk ja alle 16 vuotiailta 2 mk. Vuonna 1980 aikuisten jäsenmaksu oli 20 markkaa ja alle 16 vuotiaiden 10 markkaa.

Hiihdossa Kinnunen ja Kurki heiluttivat tahtipuikkoa

Tarkastelukaudella seuran hiihtäjät saivat kaksi SM-mitalia. Hopeamitalin saavuttivat vuonna 1975 Jorma Kinnunen miesten 30 km:llä ja seuraavana vuonna Hemmi Kinnarinen M-55 sarjan 5 km:llä. Suomen mestaruuskilpailuissa yritettiin mitalia miesten viestihiihdossa useana talvena. Aina jäätiin niukasti mitalien ulkopuolelle. Parhaiten sijoituttiin vuonna 1975, jolloin oltiin viidensiä. Viestistä lyhyesti. 

Lieksan viestiä lähti viemään Keijo Lehtinen, joka takarivistä lähteneenö joutui pidättelemään alkuvauhtiaan. Lisäksi eräs hiihtäjä kaatui Lehtisen edellä ja tästä syystä hän jäi puoli minuuttia kärjestä jo alkumatkalla. Vaihdossa eroa oli 37 sekuntia. Matti Mielonen lähti kovaa ja ohitti alkumatkasta kymmenkunta hiihtäjaa, mm. Kalevi Oikaraisen. Kova alku kostautui 3,5 kilometrin kohdan nousuissa. Matti tuli vaihtoon 15. Jorma Kinnunen nosti osuudellaan Lieksan viidenneksi lähettäen matkaan Joel Kurjen. Laskuosuuksilla huomasi lieksalainen suksien luistavan heikommin kuin esim. Sotkamon Liljeroosilla. Kurki hiihti hyvin ja Lieksan joukkue sijoittui viidenneksi 1,5 minuuttia voittajalle, Kuusamon Erä-Veikoille, hävinneenä.

Viestissä sijoituttiin vuonna 1976 kuudenneksi. Vuonna 1978 hiihtoseuran viestijoukkue oli 17., vaikka oli ennakkosuosikki ennen viestiä. 

Keijo Lehtinen pilasi aloitusosuudella hiihtonsa epäonnistuneeseen voiteluun tullen vaihtoon 30.ntena 1,30 minuuttia kärjen jälkeen. Antti Varis hiihti toisella osuudella elämänsä hiihdon ja toi seuran neljäntenä vaihtoon 49 sekuntia kärjen jälkeen. Variksen aika oli osuuden nopein ja toiseksi paras koko viestissä. Jorma Kinnunen kaatui osuudellaan ja joutui päästämään joukkueita ohitseen. Lieksan sijoitus putosi jälleen ollen vaihdossa 20. Joel Kurki ankkuriosuudella nosti sijoituksen 17. Yksityisajat. Keijo Lehtinen 35.58, Antti Varis 31.19, Jorma Kinnunen 34.52 ja Joel Kurki 33.30.

Lähimpänä SM-mitalia oltiin Kokkolassa vuonna 1979, jossa seuran viestijoukkue sijoittui kuudenneksi. Viesti oli kärjen osalta tasainen, sillä seura hävisi 3. sijan 13 sekunnilla ja hopeamitalin puolella minuutilla.

Lieksan kuudenneksi hiihtäneen joukkueen muodostivat Keijo Vähäkangas, Matti Piirainen, Antti Varis ja Joel Kurki. Joukkue oli ensimmäisessä vaihdossa kolmas, toisessa kuudestoista, kolmannessa kahdeksas, ja maalissa kuudes. Kärki. 1) Mikkelin Hiihtäjät 1.48.22, 2) Alatornion Pirkat 1.49.11, 3) Ylläksen Hiihtäjät 1.49.32, 4) Suomussalmen Rasti 1.49.35, 5) Sotkamon Jymy 1.49.43, 6) Lieksan Hiihtoseura 1.49.45 Kurki ja Varis olivat osuuksillaan neljänsiä.

Parhaiten seuran hiihtäjistä menestyivät Jorma Kinnunen ja Joel Kurki. Kinnunen saavutti SM-hopeamitalin lisäksi CISM.n (sotilaiden maailmanmestaruuskilpailut) pronssimitalin ampumahiihdossa ja neljännen sijan SM-hiihtojen 50 kilometrillä. Vuonna 1976 hän oli Finlandia-hiihdossa toinen häviten skandaalinkäryisessä lopputaistelussa Pauli Siitoselle yhdeksän sekuntia. Kinnunen olisi voittanut hiihdon, ellei Siitonen olisi tallannut Kinnusen sauvan päälle ja katkaissut sitä. SM-hiihdoissa Jorma Kinnunen saavutti 50 kilometrillä neljännen sijan. Vuonna 1977 Kinnunen sijoittui toiseksi Finlandia- ja Vaasa hiihdoissa sekä voitti Pogostan hiihdon. Vuonna 1979 Jorma Kinnunen sijoittui Euroloppet-cupissa neljänneksi. Hän voitti Marcia Longia hiihdon, oli kuudes Finlandia-hiihdossa ja kolmas Pogostan hiihdossa. Seuraavana talvena Kinnunen saavutti kahdeksannen sijan SM-hiihtojen 50 kilometrillä ja Finlandia-hiihdossa toisen sijan, häviten voittaja Pauli Siitoselle 6 sekuntia.

Joel Kurki voitti vuonna 1977 CISM:n mestaruuden viestihiihdossa, oli SM-hiihtojen 15 km:llä yhdeksäs ja Ounasvaaran 50 km:llä neljäs. Seuraavana talvena hän voitti puolustusvoimain mestaruuden 15 km:llä ja sijoittui SM-50 km:llä seitsemänneksi. Vuonna 1979 Kurki saavutti Murmanskin kansainvälisissä hiihdoissa 15 km:llä neljännen sijan ja oli Salpausselän hiihdoissa 20.

Seuran hiihtovoimasta Keijo Lehtinen, Matti Mielonen ja Pertti Gröhn olivat kärkisijoilla maakunnassa pidetyissä hiihtokilpailuissa. 1970-luvun lopulla hiihtovoimaa vahvisti Antti Varis liityttyään seuraan. Kilpailutoiminta kärsi melkoisesti, kun hiihtäjäpojat Antti Varis ja Jarmo Heikkinen loukkaantuivat Kivivaaran Laklajärvellä sattuneessa liikenneonnettomuudessa kesällä 1979. Molemmat hoidettiin keskussairaalassa, jossa Antti Varis oli pitkään teho-osastolla. Variksen vasemmassa jalassa oli useita murtumia, joista yksi mm. polvessa. Toipuminen vei pitkän ajan, mutta Varis palasi hiihtoladuille ja hiihti hyvällä menestyksellä. Luisteluhiihtoa haittasi vaurioitunut polvi, mutta perinteinen hiihto sujui hyvin. Nuorten sarjassa hiihtänyt Markku Seppänen kuului kansalliseen kärkeen, samoin naisten sarjassa ikinuori Sylvi Kärkkäinen.

Tärkeimmäksi hiihdoksi kohosivat joulukuun kansalliset hiihdot. Talvikansallisten hiihtojen pito lopetettiin. Hiihtokauden avajaiskilpailuihin hankittiin muutama valtakunnan kärkihiihtäjä vauhdittajaksi. Tällä saatiin arvioiduksi maakunnan hiihtäjien alkutalven kunto sekä yleisöä seuraamaan kilpailuja.

Kovassa tuulessa ja sateessa järjestettiin kansalliset hiihdot 20.12.1975. Lumipulan takia kilpailut pidettiin Mähkön raviradalla. Yleisöä Lieksan hiihtotalven avajaiskisoihin tuli tuhat henkeä. Tasaisen maaston vuoksi rata ei sopinut kaikille hiihtäjille. Voiton yleisessä sarjassa hiihti Arto Koivisto, toiseksi tuli Juha Mieto, Olavi Määttä oli kolmas ja Kalevi Laurila neljäs. Seuran hiihtäjistä Keijo Lehtinen oli kahdeksas, Jorma Kinnunen yhdeksäs ja Joel Kurki kahdestoista. Markku Seppänen oli paras M-20 sarjan 10 km:llä. Lumen puutteen takia seuraavan hiihtokauden avajaiskilpailut pidettiin 19.12.1976 Pokronlammin jäällä ja lähiniityillä. Vahvoja käsivoimia kysyneessä jäähiihdossa Keijo Lehtinen osoittautui vahvimmaksi Joel Kurjen ollessa toinen ja Johnny Hamströmin kolmas. Jorma Kinnunen sijoittui kuudenneksi edellään Kuhmon Tapio Kähkönen ja Sotkamon Jouko Liljeroos. Naisten 5 km:llä voittoon hiihti Marja-Liisa Hämäläinen Ulla Suhosen tullessa toiseksi. Kovatasoisiin hiihtoihin osallistui yli 100 hiihtäjää, jossa kovaäänislaitteiden puuttuminen haittasi kilpailun seurattavuutta.

18.12.1977 järjestetyt Lieksan hiihdot kilpailtiin hyvissä olosuhteissa pikkukireän pakkasen vallitessa. Kilpailupaikkana oli Rauhalan koulu ja vajaan 2 km:n mittainen kilpailulatu kierteli Pokronlammin ja Timitran maastossa. Yleisen 10 km:n kilpailun nopein oli Joel Kurki, voittaen Polvijärven Toivo Turusta viisitoista sekuntia. Keijo Lehtinen oli kolmas. Naisten sarjan nopein oli MM-valmennettava Marja-Liisa Hämäläinen. Tapanina 1979 pidettyjen hiihtojen voiton vei jäniksenä hiihtänyt Ilomantsin Aki Karvonen. Toiseksi tuli Kuhmon Eero Väisänen ja kolmanneksi Viensuun Risto Kiiskinen. Seuran hiihtäjistä Joel Kurki oli neljäs ja Keijo Lehtinen 15. Naisten voiton otti Ristijärven Ritva Karjalainen Kaija Härkinin Valtimolta ollessa toinen. Sylvi Kärkkäinen oli kahdeksas. Hiihtäjiä kilpailussa oli 100.

Lieksan hiihdot piti järjestää 17.12.1978. Kilpailut jouduttiin peruuttamaan, koska tulipalopakkanen näytti kisa-aamuna pakkasmittarissa 33–35 miinusasteen lukemia. Lieksan Lehden pakinassa "Kosken kohinaa" kirjoitettiin hiihdoista. 

Pakkanen ei naurata. Ei ainakaan lieksalaisia hiihtomiehiä. Tulosluettelo sunnuntain kansallisista hiihdoista kertoo karua kieltään. ilmoituslaskuja, muita laskuja ja lukematoh määrä työtunteja. Muita tuloksia ei arktisista hiihdoista tällä kertaa julkaista. Tarkemmat tappioluvutkin ovat vielä laskentavaiheessa.

Lieksan kaupunki järjesti maakuntaviestihiihdon tammikuussa 1980. Se oli talven tärkein kilpahiihtotapahtuma paikkakunnalla. Järjestelyvastuu oli neljällä hiihtoa harjoittavalla urheiluseuralla. Toimitsijoita Lieksan Hiihtoseurasta, Matovaaran Mahdista, Pankakosken Valppaasta ja Viensuun Viestistä oli lähes 200. Kilpailutuotto jaettiin seurojen kesken talkoolaisten pääluvun mukaan. Voittoa kisoista tuli yli 40 000 markkaa, joten seurat keräsivät kilpailusta melkoisen määrän toimintavaroja. Kilpailukeskuksena oli Rauhalan koulu ja kilpailulatu oli sijoitettu Timitraan. Rautatie alitettiin Sokojoen jäätä pitkin. A-sarjan voitti Lieksan joukkue, joten onnistuneille kisoille saatiin hyvä jälkimaku.

Joel Kurki - tuloksia 70-luvulta ja veteraanien MM-91 ja SM-87

1975 Maailman Cup Salpausselkä 15 km  18.
1977 Maailman Cup Reit im Winkl, Saksa 15 km   13.
1977 Maailman Cup Val Gardena, Italia viesti   6.
1977 MM-Esikisat Salpausselkä 15 km   19. (kolmanneksi paras suomalainen)
1978 SM-kisat Ylläs 30 km   7.
1979 SM-kisat Puijo 50 km   10.
1978 Suomen Hiihtocup   5.

1977 Sotilaiden MM-kisat Chamonix, Ranska   1.
1975 Puolustusvoimien mestaruuskilpailut 15 km   2.
1977 Puolustusvoimien mestaruuskilpailut 15 km   3.
1978 Puolustusvoimien mestaruuskilpailut 15 km   1.

1991 Veteraanien MM-Ruotsi kolme kultaa, kaksi pronssia
1987 Veteraanien SM kaksi mestaruutta

Ampumahiihtokoulun kasvatit Suomen mestareiksi

Ampumahiihto menestyi lajina parhaiten tarkastelukaudella. Urheilijat saavuttivat yhdeksän SM-mitalia. Enemmistön niistä voittivat nuoret ampumahiihtäjät. 23-vuotias Reijo Väisänen avasi seuran ampumahiihtäjien arvokisavoittojen sarjan voittamalla Onttolassa järjestetyn ampumahiihdon olympiakatsastuksen vuonna 1976. Väisänen ampui sakottoman ammunnan ja hiihti lainasuksilla niin, että voitti kilpailun lähes kahdella minuutilla. Toistamiseen Väisänen yllätti maamme ampumahiihtokaartin vuonna 1978 sijoittumalla MM-katsastuksissa kolmanneksi. Arvokilpailujen edustuspaikkaa Väisänen ei kumpanakaan vuonna saanut. Seuran joukkue Reijo Väisänen, Arvo Väisänen, Tuomo Martinen ja Reijo Leinonen sijoittui ampumahiihdon SM-kilpailussa miesten viestihiihdossa seitsemänneksi talvella 1976.

Vuonna 1977 avautui ampumahiihtäjille SM-mitaliketju. Ensimmäisen mitalin saavutti Juha-Pekka Hassinen sijoittumalla kolmanneksi poikien SM-ampumahiihdossa M-14 sarjassa Säkylässä. Muita SM-tason saavutuksia oli. Pertti Taipale neljäs M-35 sarjassa, Matti Turunen kuudes M-16 sarjassa, pojat kuudensia viestissä ja Reijo Väisänen kymmenes yleisessä sarjassa. Seuraavan talven lumilla nuoret ampumahiihtäjät saavuttivat Suomen mestaruushiihdoissa kaksi mitalia. M-16 sarjan 3x6 km:n viestissä Kauhavalla sai seuran joukkue hopeamitalin. Joukkueessa hiihtivät Matti Turunen, Markku ja Juha-Pekka Hassinen. Henkilökohtaisessa kilpailussa 8 km:llä Matti Turunen sijoittui toiseksi häviten voiton 38 sekunnilla. 14-vuotisissa pojissa Markku Hassinen oli kuudes.

Ampumahiihtäjien hyvä vire jatkui talvella 1979. SM-kilpailuissa Onttolassa M-45 sarjassa saavutti Kaino Turunen pronssimitalin normaalimatkalla ja sijoittui pika-ampumahiihdossa seitsemänneksi. Nuorempien ikämiesten sarjassa Pertti Taipale oli normaalimatkalla viides ja Tuomo Martikainen pika-ampumahiihdossa kuudes. Suomussalmella nuorten SM-ampumahiihtokilpailuissa seuran joukkue Hannu Nissinen, Markku ja Juha-Pekka Hassinen saavuttivat M-16 sarjan viestihiihdossa hopeamitalin häviten voittajalle Kokkolan Veikoille 27 sekuntia. Henkilökohtaisissa sarjoissa parhaiten sijoittui Juha-Pekka Hassinen, ollen kymmenes M-16 sarjassa.

Neljä SM-mitalia saavutettiin talvella 1980. M-18 sarjan ampumahiihtoviestissä saavuttivat seuran hiihtäjät kaksoisvoiton. Suomen mestaruus oli seuran ensimmäinen. SM-kultamitalin voittivat Hannu Nissinen, Arto Näsänen ja Markku Hassinen ja hopealle sijoittuneessa joukkueessa hiihtivät Matti Turunen, Jukka Parviainen ja Juha-Pekka Hassinen. Henkilökohtaisissa lajeissa saivat hiihtäjät kaksi pronssimitalia, M-18 sarjassa Matti Turunen ja M-35 sarjassa Pertti Taipale. Yleisessä sarjassa Matti Piirainen sijoittui kahdeksanneksi.

Hiihtoseura aloitti kansallisten ampumahiihtokilpailujen järjestämisen muutaman vuoden tauon jälkeen. Vuosina 1977–1978 kilpailukeskuksena oli Merilän kansakoulu ja ammunta suoritettiin Riihivaaran ampumaradalla. Yleisö ei järjestelyistä pitänyt. Lähtö, maali ja ampumapaikka olisi pitänyt olla toistensa lähellä. Riihivaaran radalla tehtiin muutostöitä ja vuosien 1979–1980 kansalliset kilpailut hiihdettiin siellä.

Vuonna 1977 kilpailijoita oli 60. Yleisessä sarjassa parhaaksi osoittautui Alpo Lauronen Suomussalmelta Tuomo Martikaisen ollessa paras lieksalainen kuudennella sijallaan. Lieksalaisia sarjavoittajia olivat Eero Muikku ja Kaino Turunen. Seuraavana talvena pääsarjan voitti Yrjö Luukkonen Suomussalmella ja viestihiihdon Suomussalmen Rasti. Vuonna 1979 voittaja oli Höytiäisen Urheilijoiden Reijo Käkelä Suomussalmen Lauri Seppäsen ollessa toinen. Viestihiihdon voitti vahva ampumahiihtoseura Suomussalmen Rasti. Seuraavana talvena kilpailun voitti Imatran Pertti Värri lisvetisten Toimi Karhusen ja Risto Paanasen sijoittuessa seuraaviksi. Hiihtoseurasta Matti Piirainen oli 12. Sarjavoittoja Lieksaan hiihtivät Markku Hassinen ja Seppo Suhonen poikasarjoissa. Osanottajia oli yli 60.

Ampumahiihdon harrastusedellytyksiä parannettiin syksyllä 1980. Rajavartioston ampumaradalle rakennettiin talkootyönä ampumapaikka, näyttösuoja ja taululaitteisto. Taululaitteisto uusittiin putoavien taulujen tultua hyväksytyiksi kilpailukäyttöön. Järjestelmä maksoi tuhat markkaa ampumapaikkaa kohden. Talkootyötä tuettiin hyvin. Kaupunki kaivatti näyttösuojamontun, sahayhtiö antoi tarvittavan puutavaran ja kuljetuskeskus ajoi ampumavallille täyttömaata ilmaiseksi.

Muut urheilulajit taantuivat

iltamäkikilpailu pidettiin Riihivaaralla vuonna 1975. Osanottajia oli 30. Kilpailun voitti tuleva maailmanmestari Kajaanin Hiihtoseuran Tapio Räisänen. Ounasvaaran Paavo Maunu, Martti Niemi ja Pekka Hyvärinen sijoittuivat seuraaviksi. Räisänen hyppäsi uuden mäkiennätyksen 52 metriä. Lieksalaisista parhaita olivat Tanskasen veljekset. Kari sijoittui yleisessä sarjassa 15.nneksi ja Jukka M-16 sarjassa viidenneksi. Tuleva olympiavoittaja Jouko Törmänen kaatui koehypyssään. Hänet vietiin hoidettavaksi Lieksan terveyskeskukseen.

Mäkihyppyharrastus oli taantumaan päin. Seuraavana talvena järjestettiin vielä iltamäkikilpailu, jossa voittajaksi hyppäsi Sotkamon Raimo Sirviö. Osanottajia oli vähän ja kilpailut tuottivat tappiota. Vuonna 1978 pidettiin mäkihypyn ja yhdistetyn piirin mestaruuskilpailut, mutta sen jälkeen toiminta päättyi.

Pujottelujaosto järjesti alppilajeissa piirin mestaruuskilpailut Jurttivaaralla vuonna 1976. Jaosto `." koki vetäjäpulaa, eikä harrastajapuolella lajiin ollut imua. Pujottelujaosto lakkautettiin vuosikokouksessa 1978.

Kilpailutoiminnan yhteenvetotietoja

Tarkastelukauden ensimmäisenä toimintavuonna Luokan saavuttaneita urheilijoita oli kuusi. Seuraavana vuonna lukumäärä oli noussut yhteentoista. Hiihtäjistä luokan saavutti Pertti Gröhn, Jorma Kinnunen, Joel Kurki, Matti Mielonen, Matti Piirainen, Markku Seppänen ja Keijo Lehtinen. Ampumahiihdossa luokkaan pääsivät Reijo Väisänen, Tuomo Martikainen, Reijo Leinonen ja Alpo Vänskä. Hiihtokauden päättäjäisissä puheenjohtaja Räisänen totesi hiihdon urheilumuotona tuotteen Lieksaa esiin, saavutettiinhan SM-kilpailuissa viestihiihdossa 6. sija ja ampumahiihtoviestissä 7. sija. Seuran parhaalle hiihtäjälle Jorma Kinnuselle annettiin 1000 markan apuraha. Seuran hiihtäjät voittivat yksitoista piirin mestaruutta, joista ampumahiihtäjät saavuttivat kahdeksan ja hiihtäjät kolme.

Kaudella 1977 seura saavutti hiihdossa I-luokan 137 pisteellä, joka koostui aikuisten saavuttamasta 81 pisteestä ja 56 hopeasompapisteestä. Pistemäärä oikeutti Pohjois-Karjalassa viidenneksi Ilomantsin Urheilijoiden, Kiteen Urheilijoiden, Kontio-Veljien ja Nurmeksen Seppojen jälkeen. Luokiteltuja urheilijoita oli 95. Heistä hiihtäjiä oli 40, ampumahiihtäjiä 28 ja hopeasompalaisia 26. Yksi mäkihyppääjä sai luokittelutuloksen. Urheilijoista I-luokan saavutti 28 hiihtäjää. Ampumahiihtäjiä heistä oli kaksitoista, hiihtäjiä yhdeksän ja hopeasompalaisia seitsemän.

Hiihdossa saavutettiin valioluokka vuonna 1978. Piirin tilastoissa oltiin Kiteen Urheilijoiden ja Ilomantsin Urheilijoiden jälkeen kolmas. Seuran hiihtotasoa kuvasti se, että 125 hiihtäjää sai luokittelutuloksen. Luokan hiihtäjiä oli 29. Seura saavutti kaudella 13 piirin mestaruutta. Seuraavana vuonna luokiteltuja urheilijoita oli 112, joista 30 saavutti 1-luokan.

Hiihtokouluista potkua nuorisotoimintaan

Seuran nuorisotoiminta uudistettiin täysin. Toimintaa suunniteltaessa tavoitteena oli seuran sijoituksen nostaminen seuraluokittelussa. Nähtiin, että parhaiten seuran asemaa kohotetaan hankkimalla hopeasompapisteitä. Valioluokan seuralla piti olla tietty määrä nuorten pisteitä. Nuorten hiihtovalmentajina toimi Kalevi Tikan lisäksi Väinö Kärki ja Jorma Kinnunen. Ampumahiihtokoulua veti Aulis Vänskä. Valmennustilaisuuksia tehostettiin sarjahiihdoilla, joita pidettiin kauppaopiston pellolla, Rauhalan koululla, Rajassa, Kevätniemessä, Riihivaaralla ja Timitranniemessä. Hiihtokoulun vetäjä Kalevi Tikka arvioi hiihtokoulun merkitystä. 

Syksyllä 1975 ilmoitettiin Lieksan Lehdessä valmennustilaisuudesta tytöille ja pojille sekä hiihtäjille että ampumahiihtäjille. 2 tyttöä ja 3 poikaa uskaltautui mukaan. Marraskuussa pidettiin toinen tilaisuus valmennustapahtuman nimellä johon saapuivat samat osanottajat. Helmikuun alussa olleen hopeasompahiihtojen yhteydessä mukana olleille ilmoitettiin hiihtokoulusta. Sitä pidettäisiin lauantaisin joka viikko maaliskuun loppuun saakka. Se saikin hiihdosta innostuneita nuoria mukaan. Osanottajamäärä vaihteli 5-23 höhtöjaa opetuskertaa kohti, tyttöjen ollessa enemmistönä. Yhteensä nuoria kävi talven aikana noin 50 ja jokaiselle lukutaitoisella jaettiin hiihdon opas Nuorimmat hiihtokoululaiset olivat 5 vuotiaita ja vanhimmat kilpailivat 16 v sarjassa. 

Nimenä hiihtokoulu vetää paremmin tyttöjä kuin poikia ja on varmasti tulevassakin toiminnassa kaikkein paras. 5 ja 16 veivät oikein sovi yhtä aikaa opetettavaksi liikunnallisessa ryhmässä. Paras jako olisi 5-8 v, 8-12 v ja 12-16 v - kolme ryhmää. Tehokkain ryhmän koko olisi 5-10 nuorta kerrallaan ja hiihdon kannalta paras opetusikä noin 10-14 v välinen ikäjakso. Yleensä alle 10 v iässä opetus muilta osin kuin mäenlaskutekniikan kohdalta menee lapsen kehitysvalmiuden ulkopuolelle.

Hiihtokoulua jatkettiin Kalevi Tikan pitämänä seuraavana talvena. Mukana oli 15–20 nuorta. Ohjelmoidussa valmennuksessa oli 5 tyttöä ja 2 poikaa. Ampumahiihdossa sai valmennusta 10 poikaa. Nuorten toiminnan tukemiseksi jaettiin 1000 markkaa välineavustuksena 100 markkaa henkilöä kohden.

Bingotoiminnan tulot takasivat vakaan kilpailutoiminnan

Seuran talous pysyi tarkastelukauden ajan vakaana bingopelitoiminnan ansiosta. Vuonna 1976 pelin liiketoiminta oli 160 000 markkaa ja puhdas tuotto 12 000 markkaa. Tilikausi oli 3786 markkaa tappiollinen. Tuloja hankittiin pitämällä tansseja. Lieksan Urheilijoiden kanssa oli keväällä yhteinen tukinvieritysurakka Kinahmossa. Kaupungin avustus oli toimintakaudelle 1100 markkaa. Jäsenmaksutuotto oli vain 266 markkaa (255 jäsentä). Jäsenhankintaa kampanjoitiin siten, että myymällä 100 aikuisjäsenkorttia tai yhteensä 500 markan edestä jäsenkortteja sai viikonloppumatkan Leningradiin. Kampanja ei jäsenmaksutuloksen perusteella onnistunut.

Vuoden 1978 tilikausi oli alijäämäinen 1200 markkaa. Bingopelin tuotto oli 24 000 markkaa, vaikka toiminnassa näkyi peli-innostuksen ja kävijämäärien kohdalla lievää vähenemistä. Kaupungin toiminta-avustus oli kohonnut 1600 markkaan. Suurin menoerä oli kilpailutoiminta ja palkinnot 16 000 markkaa sekä matkakustannukset 26 800 markkaa. Lisärahaa hankittiin pitämällä kesällä torikahviota, jossa myytiin kahvia, pullaa, grillimakkaroita ja virvokkeita. Syksyllä pidettiin tanssit Viekissä Koivurannan lavalla ja tehtiin halontekotalkoita. Seuraavana vuonna jäsenmaksutulot oli 235 markkaa. Bingopelitoiminta tuotti yli 25 000 markkaa. Menoista suurimpia oli kilpailutoiminta, josta aiheutui 15 000 markan menot. Matkakustannuksia kertyi vuodelta 18 960 markkaa. Toimintavuosi oli seuralle tyydyttävä. Vaikka kilpailutoiminta vei melkoisesti varoja, jäi seuralle 4 600 markkaa ylijäämää.

Bingopelin tuoton verotus aiheutti ylimääräistä työtä. Vuoden 1975 alussa tulo- ja varallisuusveroase-tukseen tehtiin bingoverotuksen kohdalla muutoksia. Hiihtoseura piti itseään yleishyödyllisenä yhteisönä ja valitti verotustuloksesta. Kun verovalitus bingoverotuoton verottomuudesta hylättiin, seura anoi, että kaupunki tukisi urheiluseuratyötä palauttamalla bingoverorahat takaisin. Tätäkään anomusta ei hyväksytty, koska verotuslain mukaan kaupunki ei pystynyt myöntämään anottua vapautusta. Kaupungin koulutiloissa järjestetyt urheiluharjoitukset ja maksuttomat kilpailut olivat seuroille ilmaisia. Hiihtoseura maksoi vuokraa Lieksan kaupungille Rauhalan yläasteen ruokailusalista ja eteisaulasta 105 markkaa bingopelikerralta. Seura anoi tilojen käyttöoikeutta ilman korvausta. Anomusta perusteltiin sillä, että hiihtäjät ovat tehneet Suomessa ja sen rajojen ulkopuolella kaupunkia tunnetuksi. Lisäksi seura ei ole käyttänyt kaupungin tarjoamia koulujen voimistelusaleja tai urheilukenttiä. Tätäkään anomusta ei hyväksytty.

Yleishyödyllistä työtä tekevien järjestöjen tukemiseksi kaupunki jakoi vuosittain avustuksia. Ristiriitaiseksi tilanteen teki se, että kaupunki toisella kädellä otti pois minkä toisella antoi. Linjattomuus avustuksia jaettaessa oli sekavuutta synnyttävä asia. Nähtävissä oli vuosia vallinnut jakoperiaate, joka ei tapahtunut menestyksen ja toiminnan perusteella. Seuran nimi, vanha karisma, puoluepolitiikka ja henkilökohtaiset suhteet vaikuttivat avustuksen määrään. Eräänä vuonna SVUL:n ja TUL:n seurojen piti saada avustusta saman verran. Toisina vuosina jakoperusteita oli urheilulajien samanarvoisuus, seurojen jäsenmäärä, urheilusaavutukset, nuorisotoiminta jne.

Vuonna 1975 hiihtoseura oli tuloksellisesti paras seura Lieksassa, hiihdossa valtakunnan kärkiseuroja. Urheiluavustukset tuona vuonna päätettiin jäsenmäärän mukaan, joten seura jäi hyvistä tuloksista huolimatta syrjään avustusrahoista. Nuiva suhtautuminen verotus- ja avustusasioissa sekä saamattomuus hiihtokeskuksen hankkimiseksi jätti suuhun toisen luokan urheilutoiminnan maun. Menestysvuodesta jäi itämään epäilyksen siemen kaupungin urheilutoimintaa kohtaan.

Hiihtoväkeä puhutti tuleva liikuntalaki. Laki mahdollistaisi urheiluseurojen osallisuuden valtionapuun. Vuonna 1979 Lieksan kaupungin urheiluseuratuki oli 13 000 markkaa, josta hiihtoseura sai 1500 markkaa. Naapurikunnista mm. Juuka tuki urheiluseurojaan 40 000 markalla, joka teki asukasta kohden 5 markkaa. Lieksan vastaava luku oli 65 penniä. Hiihtoväki uskoi vahvasti liikuntalain kohottavan seuroille annettavia avustuksia. Varsinkin kehitteillä oleva ohjauspalkkiojärjestelmä toteutuessaan tukisi taloudellisesti valmennustyötä.

Menestys toi palkitsemisia

Lieksan Lehden urheilumitalilautakunta palkitsi vuosittain lehden urheilumitalilla ansioituneita urheilijoita. Tarkastelukaudella seuran urheilijoista palkittiin Lieksan parhaina.

• 1975 hiihtäjä Jorma Kinnunen
• 1977 hiihtäjä Joel Kurki
• 1979 seuran hiihdon viestijoukkue; Keijo Vahakangas, Matti Piirainen, Antti Varis ja Joel Kurki
• 1980 ampumahiihtäjä Matti Turunen parhaana nuorena urheilijana.

14.1.1978 hiihdon piirin mestaruuskilpailujen aikaan kävi Suomen Hiihtoliiton 70-vuotisjuhlaviesti kilpailupaikalla Lieksassa, jossa juhlaviestitekstin luki kisaväelle puheenjohtaja Eino Räisänen. Tilaisuudessa jaetuista juhlaviestimitaleista kultainen mitali luovutettiin kunniapuheenjohtaja Jaakko Heikkiselle.

Hiihtokeskukselle näytettiin lopultakin vihreätä valoa

Hiihdon kilpailupaikka Lieksassa oli puhuttanut hiihtoväkeä vuosikymmeniä. 1960-luvun alussa rakennettu Riihivaaran hiihtokeskus jäi keskeneräiseksi. Hiihtokilpailujen järjestäminen siellä oli työlästä, koska latuverkostoa siellä ei ollut. Eniten käytetyt ladut oli Timitrassa, jossa myös suurin osa hiihtokilpailuista käytiin.

Ulkoilu- ja urheilulautakunta käynnisti hiihtokeskuksen suunnittelun 20.1.1976. Lautakunta pyysi asiantuntija-apua teknisellä virastolla hiihtokeskuksen suunnitteluun. Tutkittavia vaihtoehtoja hiihtokeskuksen paikaksi oli Riihivaara, Hevosvaara, Timitra ja Märäjälahden pohjukka. Suunnittelussa huomioitaisiin eri paikkojen sopivuudet hiihtoon ja muuhun liikuntaan.

Vuonna 1977 hiihtokeskuksen suunnittelutyhmä tutustui Suomen uusimpiin hiihtokeskuksiin. Seuraavana vuonna tekninen virasto selvitti halvinta siltaratkaisua Lieksanjoen ylitse, koska hiihtokeskuksen urheilupuistoon sijoittamisesta oli tehty aloite. Sillan kustannukset arvioitiin 1,5 miljoonaksi markaksi, joten aloite ei johtanut toimenpiteisiin. Kaupungin toiminta- ja taloussuunnitelmassa hiihtokeskuksen rakennustyöt oli merkitty alkavaksi vuonna 1981.

Lieksan kaupunki toimi hiihdon harrastusmahdollisuuksien parantamiseksi. Ampumahiihtäjien harjoittelupaikkojen kunnostaminen Riihivaaralla oli hyvä esimerkki. Hiihtomahdollisuuksia parannettiin rakentamalla Timitraan pohjattu hiihtolatu. Latu noudatti pääosin kansanhiihtoladun pohjaa. Latu rahoitettiin siirtämällä uimarantojen kunnostamiseen tarkoitettu määräraha laturahoiksi. Parannus hiihtäjien harjoitustilanteeseen saatiin, kun parinkymmenen asteen pakkasessa joulukuussa 1980 Timitran valaistu latu vihittiin käyttöön. Vihkiäissanat lausui apulaiskaupunginjohtaja Aulis Korpelainen. Hänen mukaansa latu oli hiihtoseuran, rajavartioston ja kaupungin yhteistyötä.

Yhteenveto yhdistyshuuman ajasta

Nimenvaihto Lieksan Hiihtoseuraksi toi Lieksaa paikkakuntana esille. Lieksalaishiihtäjien siirtyessä edustamaan hiihtoseuraa, esiintyi Lieksa usein kilpailujen tulosluetteloissa. Hiihtokilpailuihin kutsuttiin osallistumaan Suomen kärkihiihtäjiä, mm. Juha Mieto kilpaili Lieksassa useana talvena. Tietoisuus ja kiinnostus Lieksasta hiihtopaikkana lisääntyivät.

Ampumahiihdon tason nousu ja nuorten ampumahiihtäjien esiinmarssi tapahtui tarkastelukaudella. Nuoret saavuttivat useita SM-mitaleita. Kaksoisvoitto SM-ampumahiihtoviestissä ei ole millekään seuralle jokapäiväinen asia. Ampumahiihto nousi saavutuksiltaan tasavertaiseksi hiihdon kanssa ja vaati toimintavaroista menestykseen perustuvaa osuutta. Tämä aiheutti jaostojen välille jännitteitä. Kilpailu edustushiihtäjistä hiihtoseuran ja urheiluseura Viensuun Viestin välillä haittasi seurayhteistyötä.

Bingopelin tuotto takasi taloudellisen vakavuuden. Jaostot hankkivat talkoilla lisätuloja. Jäsenmäärä pysyi yli 200 henkilössä. Seuran johdossa tapahtui vähän muutoksia, mikä kuvaa toiminnan vakavuutta. Uudistetun nuorisotoiminnan ansiosta yllettiin valioluokkaan seurojen välisessä luokittelussa.

Tähän aikaan sijoittuu eräs yksityiskohta. Lieksan Lehden toimittaja kirjoitti seuran järjestämistä kilpailuista hyvin erikoisella tavalla. Asiallisen kisa-artikkelin ja tulosesittelyn jälkeen poikkeuksetta loppuun heitettiin jonkinasteinen moite järjestäjiä kohtaan. Seurassa koettiin toimittajan kirjoittelu puolueelliseksi ja hyvää urheiluhenkeä loukkaavaksi. Järjestihän seura yhtä tasokkaita kilpailuja kuin muutkin urheiluseurat ja sen järjestelykoneisto oli vuosien aikana kouliintunut tehtäviinsä. Alati vaihtuva kilpailupaikka haittasi järjestelyjä.

Kirjoittelua kesti muutaman vuoden. Lienee ollut niin, että seura ei osannut suhtautua oikein lehden toimittajaan. Kirjoittelu koulutti kilpailukoneistoa, mutta samalla se synnytti passiivista asennetta lehteä kohtaan. Hiihtokeskuksen valmistumisen jälkeen kilpailujen järjestämistaso nousi. Suhteet lehteen parantuivat ja tiedottamisen tasoon kiinnitettiin huomiota. Viime vuosina paikallislehti on edistänyt hiihtotoimintaa paikkakunnalla asiallisilla hiihtoartikkeleilla ja antamalla palstatilaa seuran ilmoituksille ja tiedotuksille.